Blogi

23.5.2017

Lähde Lappeenrantaan seurakseni mun

Ja minä lähdin. Margitin seuraksi.

SEY:n liittovaltuusto istahtaa kokouksiin vuosittain kaksi kertaa, keväisin ja syksyisin. Yhdistys on pitänyt tapanaan järjestää syyskokouksen aina Helsingissä, kun kevätkokous seikkailee ympäri maakuntia. Tänä vuonna kevätkokouksen pitopaikaksi valikoitui Lappeenranta ja siellä silmiinpistävän kaunis Linnoituksen kaupunginosa. Sari Kaasisen emännöimä Kehruuhuone tarjosi mainiot puitteet ja suunmukaiset ruuat kokoukselle. Meille kerrottiin, että paikka oli aikoinaan naisvankila ja salissa, jossa istuimme, vangit kehräsivät päivätöinään lankaa.

Kehruuhuone sijaitsee Linnoituksen upeassa miljöössä.

Linnoituksen kauniit rakennukset veivät ajatukset jonnekin kauas menneeseen aikaan.

Kokous avattiin kello 11.30 ja puhetta johti tottunein ottein Ismo Kovanen, sihteerinä toimi Kati Pulli. Esityslistalla oli pitkä litania asioita, jotka kuitenkin käytiin reipasta tahtia läpi. Osallistujat keskutelivat aktiivisesti asioista ja välillä niiden vierestäkin. Mielipteitä esitettiin puolesta ja vähemmässä määrin vastaan. Keskustelu polveili mielenkiintoisissa omakohtaisissa kokemuksissa. SEY:n talouspäällikkö Erja Peltola esitteli vuoden 2016 tilinpäätöksen.

Osa porukasta saattaa olla kahvin kanssa ulkona harrastamassa paheita, mutta enemmänkin väkeä kokoukseen olisi mahtunut.

Ismo Kovanen ja Kati Pulli päättämässä kokousta.

Istunto päättyi kellon lähestyessä viittä. Meidät oli kutsuttu kokouksen jälkeen tutustumaan paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen eläinkoti Pesään. Muutaman auton kolonna Janina Pohjua sitten seurasikin seitsemän kilometrin matkan omakotitaloalueelle, mistä Lsey oli noin vuosi sitten talon ostanut.

Janina Pohju (toinen oikealta) esittelemässä eläinkoti Pesän toimintaa ja tiloja.

Janina esitteli meille talon tilat ja asukkaat. Vieraita oli saapunut muutamasta SEY:n jäsenyhdistyksestä. Kuten arvata saattaa, keskustelu ryöppysi ja kääntyi eri eläintalojen toimintojen vertailuksi, ideoiden vapaaksi varasteluksi ja vinkkien jakamiseksi. Kiitos Lseylle, että saimme poiketa vieraisilla!

 

___________________________________________________________________________________________________

13.5.2017

Ei haukkuva koira pure

Toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina Kuortin vanhalla urheilukentällä järjestettiin petotesti. Järjestäjän facebooksivuilla testistä kerrotaan lyhennettynä mm. seuraavaa: " Haluatko tietää miten koirasi käyttäytyy kohdatessaan pedon? Tuoko koira sen luoksesi, puolustaako se sinua, yrittääkö se haukullaan pitää pedon paikallaan vai johdattaa kauemmas?" Yhdistyksemme edustajat pysyivät visusti erossa suurpedoista, vaikkakin ne olivat vain täytettyjä eläimiä. Me keskityimme lähinnä kahvinkeittoon ja makkaranpaistoon. Mutta olihan mielenkiintoinen päivä!

Tapahtuma alkoi aamuyhdeksältä. Ensimmäinen testattava koira oli mäyräkoira. Aluksi se kävi haistamassa ehtaa karhun ulostetta merkatusta paikasta, minkä jälkeen isäntä talutti koiran lähemmäs maastokuvioista suojaverkkoa, jonka takana peto vielä lymysi. Kun koirakko tuli sovitulle alueelle, rullasi karhu verkon takaa esiin. Kauko-ohjattavalla lavalla seisova karhu tanssahteli koiran edessä, välillä pysähtyen, välillä suuntaa muuttaen, välillä kohti koiraa ja sitten taas peruuttaen pois tai persukset koiralle kääntäen. Testin järjestäjä arvioi koko ajan koiran toimintaa samalla, kun liikutteli petoa pysytellen itse suojaverkon takana piilossa. Koira oli pitkässä liinassa omistajansa hallinnassa niin, että se pääsi kuitenkin vapaasti liikkumaan joko kohti petoa tai isännän taa turvaan niin halutessaan.

Kullekin koiralle oli varattu noin vartti aikaa. Siihen sisältyi lyhyt esittely kokeen etenemisestä, itse testi ja lopuksi kirjallinen palaute, joka käytiin osin myös suullisesti läpi. Koirarotujen kirjo oli laaja. Sekä fyysisesti (mäyräkoirasta huskyn kautta tanskandoggiin) että käyttötarkoituksen mukaan (seurakoirasta metsästysrotuihin ja laumanvartijaan). Ikähaitarikin oli melkoinen; nuorin koira taisi olla alle kymmenkuinen, vanhimmat jo vallan konkareita. Myös haukuttavat kohteet vaihtelivat. Kanervikossa vuoroaan odottelivat sulassa sovussa ilves, susi ja villisika. Jokaisella tietysti ämpärillinen kakkaa mukana, jotta saatiin lajinomainen haju haukkujille tarjolle.

Päivä oli pitkä. Viimeiset varatut ajat olivat viiden kieppeillä. Muutama jälki-ilmoittautunut tuli vielä paikalle ja pääsi myös testaamaan koiransa. Niin ja mitä otsikkoon tulee, niin yksikään haukkuva koira ei käynyt kohteisiin kiinni. Jonkilaisen kunnioituksen skeittaavat pedot herättivät kaikissa haukkujissa ja hyvä niin. Tositilanteessa se on koiran vinkkelistä katsottuna ehkä kuitenkin paras vaihtoehto.

   

                                     

Muiden muassa tällaisia koiria kävi kertomassa mielipiteensä metsän vaarallisista vastuksista.

 

____________________________________________________________________________________________________

5.2.2017

Eläinlääkäreiden kokoontumisajot Lihavanpäässä

Eilinen päivä eläintalolla oli sikäli poikkeuksellinen, että paikalla taisi olla melkein yhtä monta eläinlääkäriä kuin Talon asukkejakin. Mistään eläinlääkäripäivistä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan joukko ammattilaisia oli tullut taas kerran tarjoamaan apuaan kissojen steriloinnissa. Asiakkaita oli jonoksi asti leikkauspöydälle, mutta se ei ollut ongelma. Hetken hämmennystä sen sijaan aiheutti leikkauspöydiksi ja -kouruiksi soveltuvien kalusteiden kehitteleminen sekä työtilan löytäminen kullekin operoijalle.

Perustyötä ohjaavien eläinlääkäreiden valvonnassa

Eläinlääkäreistä kolme toimii jo työelämässä, loput kahdeksan ovat valmistuvia kandeja. Tarjolla oli sekä steriloitavia tyttökissoja että ilmeisesti myös kaksi kastroitavaa urosta. Satuin nimittäin ohikulkiessani kuulemaan sellaisen virkkeenpätkän kuin "...kiveksiä on neljä ja leikkaajia kolme..." Ynnäilin itsekseni, että ilmeisesti opiskelijoille pitää saada tietty määrä kummankin sukupuolen leikkauskokemusta ja tällä kertaa Talolla ei jokaiselle riittäisi omaa kollipotilasta, vaan jonkinasteiseen tasajakoon olisi tyytyminen.

Tyttökissa työn alla

Valitettavasti potilaiden joukkoon mahtui myös jokunen lopetettava kissa. Mutta iloisempiakin uutisia oli luvassa. Toinen Talon tiineistä emokissoista päätti lopultakin yrittää synnyttää. Margit seuraili emoa ja totesi, ettei se taida yksin siihen kyetä. "Täällä taidetaan tarvita vähän apua" sai neljän-viiden lääkärin kahvikupit sinkoamaan sivuun, kun he marssivat tarkistamaan tilannetta. Kohta sama rykmentti marssi peräjälkeen takaisin leikkausosastolle, jonne emokissa kannetttiin hätäsektioon.

                           Väsyneen emokissan hätäsektio

Neljä punaista pentua autettiin tähän maailmaan. Intensiivisellä elvyttämisellä, froteepyyhkeellä hieromalla, niistä pystyttiin pelastamaan kolme. Mikä lie emokissan viisauden salaisuus, että se arveli hetken olleen oikea juuri päivänä, jolloin sillä oli yllin kyllin asiantuntevaa apua lähellään. Yksin se ei siihen olisi kyennyt.

Voittaja! Pieni selviytyjä, joka alkoi itse hengittää hieronnan aikana.

 

______________________________________________________________________________________________________

30.8.2016

Heimoveljiä tervehtimässä

Poikkesimmepa puoli kuun kiertoa sitten tutustumiskäynnillä Mikkelin eläinsuojeluyhdistyksellä. Me Hsesyn keltanokkasoturit olemme hyvän aikaa haaveilleet vierailusta jonkin muun eläinsuojeluyhdistyksen reviirille ajatuksena, että olisi rakentavaa nähdä, kuinka muut eläintalot arkeaan pyörittävät. Niinpä saimme kutsun - tai kutsuimme itsemme, ihan kuinka vain - naapuriyhdistyksen Mesyn leiriin vieraiksi. Päällikkömme johdolla meitä kapusi neljä naista japanilaisen ratsun kyytiin ja karautimmme halki tasankojen naapuriheimoa tervehtimään.

Lopulta heidän uudenuutukainen tiipiinsä häämötti horisontissa, olimme tulleet perille uudelle tantereelle. Aluksi meidät toivotti tervetulleeksi yhdistyksen koirapäällikkö Jenni Kerminen. Hän esitteli meille koirien tilat ja tötterökaulaisen, mustavalkoisen ihanan Veetin. Kahvipöydän ääressä Jenni kertoili meille talon syntyhistoriaa, useista leirin muutoista alueelta toiselle ja lopullisesta asettumisesta Porrassalmenkadulle. Kohta paikalle nelisti myös toinen suuri päällikkö Marja Mäenpää ja jutustelu jatkui rennoissa tunnelmissa. Marjan vastuualuetta ovat erityisesti kissat, joiden tiloihin hän meidät johdatteli.

Marja Mäenpää ja Jenni Kerminen esittelevät Mesyn toimivia tiloja.

Omasta puolestani voin sanoa, että kuvassa näkyvä "kissakeittiö" aiheutti pienen kateuden kirpaisun sisuskaluissani. Mesy-sotureilla on itsellään varmaan parannusehdotuksia, kuinka tilasta saisi toimivamman, mutta minä ällistelin ihastuneena neljän tai viiden isomman kissahuoneen sydämenä toimivaa keittiötä, jossa valmistellaan annokset jaettaviksi leirin valloittaville viirusilmille. Tässä tilassa touhutaan siis jo kauemmin leirillä aikaansa viettäneiden kissojen kanssa. Toisella puolen taloa sijaitsevat sitten karanteenitilat, joihin tulokkaat aluksi sijoitetaan.

Miljoona uutta ideaa sikisi varmaan tuon heimotapaamisen yhteydessä, valitettavasti niistä läheskään kaikki eivät ole toteutettavissa preerian tällä puolen. Oli mukava tavata hengenheimolaisia ja todeta, että meillä kaikilla on yhteinen tavoite, jonka hyväksi taisteluitamme käymme.

Heimopäälliköt Marja ja Margit.

Hartolan seudun soturit kiittävät rauhanomaisesta vastaanotosta ja toivottavat Mesylle suuria voittoja tärkeissä taisteluissa!

Nämä savumerkit lähetti Tansku.

_________________________________________________________________________________________________________

4.7.2016

Joutopäiväistä - vaan ei joutavanpäiväistä - puuhastelua

Nyt on sitten koetttu mätstärin järjestäminenkin enempi niin kuin vastuuvinkkelistä katsellen. Reilu vuosi sitten raahasin Hsesyn Eläintalolle ensimmäistä kertaa mukaani ystäväni Terhin. Kissankakan lapioinnista vapaaehtoistyön yhteinen taipaleemme alkoi, tänä vuonna Terhi valittiin yhdistyksen hallitukseen mukaan ja siellä kokouksia istuessamme hän on sitten viskonut ilmoille tervetulleita tuoreita ideoitaan toimintamme kehittämiseksi. Yksi niistä oli Joutomätsärin järjestäminen.

Tosin sillä hetkellä, kun Terhi tuon idean suustaan sinkosi, en ollut ollenkaan varma sen tervetulleisuudesta. Kun hän eräässä kokouksessa ehdotti, että "Mehän voisimme Tanskun kanssa järjestää Joutsan Joutopäivien yhteydessä Match Shown", olisin monottanut häntä nilkkaan, mikäli jalkamme olisivat sillä hetkellä olleet muiden katseilta piilossa saman pöydän alla. Muutaman kerran ehdin jo mielessäni hänen suurta suutaan manata, mutta minkäs teet - puheiden pyörtäminen ei tullut kysymykseen.

Muutaman paniikkipalaverin pidimme, saimme Annikalta ja Margitilta arvokkaita neuvoja ja Terhin tuttavuuksilta Joutsan Koiraharrastajat ry:stä korvaamatonta apua toteutusvaiheessa. Koiraharrastajaystäviä olivat myös tuomarimme Elina Lepistö ja kehäsihteerinä toiminut Päivi Honkapää. Eläintalolla järjestetyissä mätsäreissä luokkapalkinnot on hoitanut tottuneella otteella Jaana Simi ja samoihin otteisiin saimme nytkin luottaa.

Parina mätsäriä edeltävänä viikkona kiertelimme Terhin kanssa joutsalaisyrityksissä pyytämässä lahjoituksia arpajaispalkinnoiksi. Mieltä lämmitti todeta, miten myönteisesti yrittäjät suhtautuivat hyväntekeväisyyteen, joka kohdistuu kodittomiin eläimiin. Haluamme vielä lämpimästi kiittää palkintojen lahjoittajia:

  • ABC Joutsa
  • Design Pylsy
  • Erja Raittinen Oy
  • Grilli-Kahvio Tikander Oy
  • Insinöörityö Hentinen Oy
  • Joutsan Huolto-osa Oy
  • Joutsan Kukka-Sari
  • Kirjakauppa Heiska Oy
  • K-Supermarket Joutsa
  • Marmara Pizza-Kebab
  • Parturi-Kampaamo Suortuva
  • Profin Sydänpuu ikkunat ja ovet Oy
  • Raili Asikainen
  • Rautakauppala Joutsa
  • Rautia Joutsa
  • Silmäasema Joutsa
  • Sysmän Säästöpankki
  • TS Kiinteistöpalvelut Oy

Ja vielä iso, lämmin halaus Hsesyltä Joutsan Koiraharrastajien aktiiveille, jotka tarjosivat osaamistaan. Heidän perinteekseen muodostunut Eläintenviikon Match Shown järjestäminen on tuonut heille sellaisen rutiinin, että meidän tottumattomampienkin oli helppo roikkua remmissä.

 

_________________________________________________________________________________________________________

17.4.2016

Tyhmyys ei ole ainoa asia, joka tiivistyy joukossa

Aurinkoinen huhtikuun lauantai tarjosi taas parhaat mahdolliset puitteet Hsesyn kirpputorin siivoustalkoille. Oma väki kokoontui tuttuun tapaan Talolle aamuyhdeksäksi, ryysti ripeät aamukahvit, piti taktiikka- ja työnjakopalaverin ja tarttui toimeen. Kunnioitettava määrä korvaamattomia ystäviä alkoi valua kukin kykyjensä ja aikataulujensa mukaan pihaan.

Eläinsuojeluyhdistysten kummeja karautti raitille kolmella autolla. Heille, kuten niin monelle muullekin talkoolaisellemme, työ oli tuttua edellisvuosilta. Riitti, että heille osoitti jonkin vastuualueen kirppikseltä, tarjosi hanskat käteen ja jälkeä alkoi syntyä. Liukuovien auettua tottumatonta olisi saattanut huimata, mutta karaistuneet kaverimme tiesivät, mikä tautiin tepsii. Kirppiksen perukoille jumiutuneet, silmämääräisesti arvioiden kenellekään kelpaamattomat ja vialliset tuotteet kannettiin pihaan tilatulle suurelle jätelavalle. Niin saatiin tilaa hyllyille, jotka pyyhittiin ja joille saattoi sitten laittaa uusia tavaroita esille.

Hetkittäin näytti jopa siltä, että jätelava oli paremmassa järjestyksessä kuin kirpputori. Kun turhaa tavaraa ei vain kipattu lavan luukusta sisään, vaan se kannettiin peremmälle ja lava täytettiin järjestyksessä, saatiin sinne pakattua paljon. Eräskin rouva vielä tilkitsi lavalla isompien rojujen rakosia pienemmällä poistotavaralla, joten tila tuli käytettyä todella tarkkaan.

Ahkerat talkoolaisemme pääsivät muutaman tunnin uurastuksen jälkeen nauttimaan ulkoilmalounasta kauniissa, mutta varjopaikassa viileässä säässä. Ruoka maittoi, puhe pulppusi ja nälkä kaikkosi.

Eikä siinä vielä kaikki! Ruoka teki tehtävänsä ja pisteenä iin päälle naapurin Hanna-Reetalta oli "vahingossa jäänyt yli" yksi voileipäkakku, jota kukaan ei meinannut raaskia aloittaa. Ei se mitään, Hanna-Reetta, kaikille sattuu joskus vahinkoja... Mainitsinkohan jo tuolla alkupuolella jotain korvaamattomista ystävistä?

Ruokailun jälkeen nautittiin ansaitusta sulattelutauosta, luettiin viimeisimmät kuulumiset sosiaalisesta mediasta tai jo vanhentuneet uutiset kirpparilta löytyneistä lehdistä. Jälleen kerran voi vain todeta, miten joukossa tiivistyy tekemisen meininki ja miten ennalta uskomattomiin saavutuksiin yhdessä tekemällä pääsee. Emme uskaltaneet aamulla villeimmissä haaveissammekaan toivoa, että kirppari olisi illalla paraatikunnossa! Ovet liu'utettiin sitä paitsi kiinni jo ennen iltaseitsemää.

Tuhannet kiitokset teille, rakkaat ystävät!

-Eläintalon väki-

_________________________________________________________________________________________________________

23.3.2016

Yhdistys ryhdistyi

Yhtä varmasti kuin irtokollit maatilojen raitteihin, putkahtaa keväällä esiin myös Hsesyn vuosikokous. Se pidettiin Eläintalon tiloissa 19.3. Kokouksessa todettiin muun muassa, että viime vuonna Talolle tuli 391 eläintä. Jäseniä yhdistyksessä todetttiin viime vuoden päätyttyä olevan 59. Heistä noin joka viides pääsi paikalle vuosikokoukseen. Useampikin olisi mahtunut. Kahviakin olisi riittänyt.

Tämä oli taas se vuosikokous, joka valitsi uuden hallituksen. Seuraavat kaksi vuotta puheenjohtajan nuijaa kopauttelee turvalliseen tapaan Margit Nevala, varalla jatkaa Jere Korhonen. Sihteerin ja rahastonhoitajan tehtäviä hoitaa tottuneesti Annika Nevala. Susanna Nevala-Virtanen jatkaa hallituksen varsinaisena jäsenenä ja uusina nousivat mukaan Terhi Hartonen ja Tanja Hentinen. Marja-Terttu Anttila ja Sinikka Anttila jatkavat edelleen varajäseninä.

Vuosikokouksen jatkoksi pidettiin uuden hallituksen ensimmäinen kokous. Tahkoa kierrettiin ja työkaluja hiottiin uuteen terään, kun tulevan vuoden toimintamuotoja ryhdyttiin innokkaasti suunnittelemaan. Niistä tupsahtelee sitten tietoja lähempänä varsinaisia tapahtumia.

Jollei sinun kalenterissasi vielä ole ensimmäistä tulevaa tapahtumaamme, niin merkkaa sinne viimeistään jo nyt lauantai 16.4. Tuolloin tempaamme taas kirpparin ovet sepposen seljälleen, tuuletamme talven tomut täkeistä ja takeista ja järjestämme kirpputorin kuntoon alkavan kesän asiakkaita varten. Tarkempaa tietoa päivästä löytyy etusivun Ajankohtaista-laatikosta.

Mukava olisi nähdä Juuri Sinut tuolloin Talolla.

-Tansku-

_________________________________________________________________________________________________________

23.1.2016

Kas kas ja kissa vieköön!

Kissojen ja kissaihmisten oma kauppa Kissakas järjesti arpajaiset. Asiakkaat ja sivuston seuraajat saivat ehdottaa, minne kodittomille kissoille lähetetään PrimaCatin tuotesalkku. Vastauksia oli tullut yli kaksisataa ja hyviä kohteita useita kymmeniä. Onnetar nosti silmät suljettuina lapun, jossa luki Hartolan seudun eläinsuojeluyhdistys. Kiitokset Kissakkaalle ja PrimaCatille lahjoituksesta! Sekä teille salaperäisille ehdottelijoille, jotka Hsesyä muistitte! Täällä tuliaisia nyt ihmetellään oikein porukalla.

   

Eikä siinä vielä kaikki! Olemme saaneet taas lootakaupalla Joseraltakin kissanruokaa lahjoituksena. Yhdistyksemme kiittää lämpimästi muistamisesta ja huolenpidosta! Horsma-kissa taitaa pohtia, että kun tästä vielä vähän kasvan, niin minäkin saan sitten syödä tuota adulttien ruokaa.

   

Kehräykset ja kiitokset Pertunmaan Eläintalon väeltä!

______________________________________________________________________________________________________

14.1.2016

Hyvää joulua, hyvää uutta vuotta ja alkavaa kipakkaa(?) talvea!

Jollei jouluna ollut lunta, voiko Joulupukki tullakaan? Kyllähän se Pukki taisi käydä, vaikkei hankien höystämästä joulusta ollut tietoakaan. Itse en Pukkia nähnyt edes vilaukselta, mutta luotettavilta tahoilta sain kuulla, että kyllä punanuttu oli sentään meilläkin poikennut. Tai pikemminkin laittanut tavaralähettinsä asialle ja vieraili itse henkilökohtaisesti pienten lasten kodeissa, joissa hänen käyntiään osattiin enemmän arvostaa. Mutta vaikken kuurapartaa nähnytkään, niin muita karvanaamoja sitten sitäkin enemmän. Aattoaamuna ajelin Eläintalolle, jossa takuuvarmasti tiedän aina tapaavani karvaisia ystäviä. Päivän askareiden tultua hoidetuiksi Talolla, käänsin auton keulan kohti synnyinkotiani, jossa tunnelmoin hiljaista iltaa itsekseni kissavanhuksen ja koiratokan kanssa lapsuuteni maailmoissa. Minut oli pyydetty eläintenhoitajaksi isäntäväen matkan ajaksi. "Rauhallista joulua" toteutui siis kohdallani täydellisesti.

Kun joulusta selvittiin suhteellisen kivuttomasti, aloin oireilla odotettavissa olevien uudenvuoden ilotulitusten takia. Meidän toinen koiramme kun valitettavasti kuuluu siihen haukkujen heimoon, jotka pelkäävät rakettien välkettä ja räiskettä. Kaikki osaamamme kommervenkit virittelimme ja viisaampien vinkit vastaanotimme, jotta koiramme stressitasot pysyisivät siedettävissä lukemissa. Taisi olla ainoa ilta vuodessa, jolloin minäkään en vaatinut television äänenvoimakkuutta pienennettäväksi! Koirien pissatukset hyvissä ajoin ennen ilmaiskujen alkamista, sälekaihtimet kiinni, teevee tuottamaan taustahälyä, ole kuin et olisikaan. Näillä opeilla sekä tietysti sallimalla koiran nukkua vuoden viimeinen yö parisängyn alla turvassa, selvisimme uskomattoman vähillä läähätyksillä ilmatilamme loukkauksista. Niin koira kuin minäkin.

Kuluvan vuoden puolella ilmoitteli talvikin lopulta tulostaan. Ensin vain pakastamalla järviin kannet. Sitten pakastamalla vielä vähän lisää. Kylmänkestävään lajikkeeseen kun en kuulu, niin mielestäni miinukset menivät jo liioittelun puolelle. Nyt olemme sitten saaneet vihdoin luntakin. Sekin piti sitten pudottaa kerralla taivaalta. No onhan nyt kuitenkin metsän pikkuväelle eristävää hankea, jonka alla tuhista turpakarvat kuurassa. Tästähän se talvi vasta alkaa.

Nyt onkin sitten parempi myöhään -aika tarkistaa ulkona majailevien koirien koppien lämpötilat. Muitakin vaihtoehtoja on, mutta näinkin sen voi tehdä - jos toppahousuilla varustettu ahteri vaan mahtuu luukusta sisään. Lämpömittari, otsalamppu ja hyvä dekkari kainaloon, niin rauhallinen lukuhetki on taattu. Koirat ovat talossa sisällä lämpimässä, kun emäntä syventyy Robin Cookin sairaalajännäriin niiden tarhassa.

  

Kaikille tämä menetelmä ei sovi, mutta meidän naapurimme ovat tottuneet odottamaan perheeltämme monenmoista päähänpistoa, joten ensihoitajia he eivät hälyttäneet paikalle.

-Tansku-

_________________________________________________________________________________________________________

1.11.2015

Hartolan kissanäyttely

Olimme mukana Hartolan kansainvälisessä kissanäyttelyssä. Kiitokset järjestäjille, sponsoreille ja osallistujille.

Tässä kuvia tapahtumasta

Norjalaisen Metsäkissan omistaja esitti pyynnön kissojen omistajille "Pitäkää kissanne sisällä kissojen turvallisuuden vuoksi"

-Eläintalonväki-

______________________________________________________________________________________________________

1.10.2015

Pidetään huolta - itsestämme ja ystävistämme

Eläinten viikkoa vietetään vuosittain 4.-10.10. Viikon ensimmäinen päivä on eläinten suojelupyhimyksen Fransiskus Assisilaisen muistopäivä ja samalla Maailman eläinten päivä. Tänä vuonna Eläinten viikon teemaeläimenä on koira. Viikon teemaan ja sen päähenki... -eläimeen pääsee mainiosti tutustumaan vaikkapa Joutsan Koiraharrastajien Match Showssa 4.10. Täysi rytinä on päällä puoliltapäivin, mutta jos haluat viedä oman Päiviesi Valon näyttelyyn, kannattaa Joutsan pankkiaukiolle (Länsitie 8) mennä jo tuntia aiemmin rokotustodistuksen kanssa. Siis sen koirasi todistuksen, ei omasi.

Syy miksi tästä Hsesyn sivuille rustailen, on arvatenkin hyvin itsekäs. Yhdistyksemme pitää mätsärissä taas puffettia ja toivomme tietysti paitsi Joutsan Koiraharrastajien myös omasta puolestamme kaunista säätä, joka saisi kahvinjanoisia asiakkaita liikkeelle. Meillä kahvinkeittäjillä puolestamme on ollut tapana saada joutsalaiset palomiehet liikkeelle, joten mielenkiintoinen tapahtuma on tiedossa joka tapauksessa.

Sitä paitsi reippailu syksyisessä ulkoilmassa tekee hyvää sinulle itsellesi! Ja jos huolehdit itsestäsi, jaksat pitää paremmin huolta myös nelijalkaisista ystävistäsi. Melko yksinkertainen oravanpyörä.

-Tansku-

_________________________________________________________________________________________________________

16.8.2015

Siilijalanjälki

Veeranpäivänä Eläintalolle soitettiin takajalkansa loukanneesta siilistä. Se oli käynyt ruokailemassa rivitalon pihamaalla sille ja seuralaisilleen katetusta noutopöydästä. Ruokapalvelun edustaja oli pannut merkille, että yksi seurueen jäsenistä laahasi toista takajalkaansa perässään. Niinpä hän soitti Hsesyyn. Hiilijalanjälkiä ja kasvihuoneilmiöitä sen kummemmin miettimättä yhdistykseltä lähti auto vartavasten noutamaan loukkaantunutta.

Vamman laatua selvitettäessä kävi ilmi, että siilin vasemmassa nivusessa oli avohaava tai -ruhje, jonka aiheuttaja jäi arvailujen varaan. Talolla siili sai oman yksiön, eikä se halunnut olla missään tekemisissä kenenkään kanssa, vaan jupisi piikkiensä suojissa omassa seurassaan.

Lähtöpunnitus ennen kotiuttamista

Yksitoista päivää, kymmenkunta ruokalajikokeilua ja lukematon määrä kakkapökäleitä myöhemmin (siinä siili osoitti olevansa erityisen tehokas!) Veeraksi ristitty siilityttö oli tervehtynyt ja kerännyt painoa sen verran, että oli aika vapauttaa se takaisin luontoon.

Pakkasimme siilin pahvilaatikkoon pyyhkeiden suojaan. Koko Talolla olonsa ajan siili oli jatkuvasti jonkin alla. Täkin, huovan, pyyhkeen, rievun - ja piikkiensä. Ei siihen tietysti erityisemmin yritettykään saada kontaktia, sillä tavoitteena oli päästää luontoon ihmistä pelkäävä terve siili. Siinä taisimme onnistua täydellisesti, sillä niin nopeasti Veera rullasi haarniskansa suojakseen aina, kun jotain epäilyttävää kuului ympärillä.

"Enkä tule, ujostuttaa!"

Tiukasti pahvilaatikostaan ja pyyhkeistään suojaa hakiessaan se ei aluksi suostunut tulemaan ulos, vaikka ympärillä tuoksui tuttu luonto ja nurmi viheriöi. Kun siltä purettiin suojaus kerrallaan - päällä ollut pyyhe ja alustaksi pedattu toinen pyyhe - sen olisi pakko lyllertää laatikosta. Vaan ei. Siellä se kyhjötti edellen. Oli kai varma, ettei kukaan sitä näe, kun se on piikkiensä alla piilossa. Kevyesti laatikkoa kallistamalla sille syntyi pieni liukumäki ja niin vain sen oli tultava nurmikolle.

Lähtökuopissa luontoon

Hetken Veera puntaroi vaihtoehtojaan nurmikolla. Huomattuaan, ettei sitä mikään uhkaa, se otti suunnakseen tontin rajaojassa kutsuvan aluskasvillisuuden. Sinne se katosi katseilta piiloon. Vain kasvien lainehdinta paljasti missä Veera luuraa. Lopulta se selvitti tiensä viereiselle pellolle ja huikkasimme sille hyvää matkaa.

Toivottavasti se löytää vanhat noutopöytätoverinsa, saa pikkusiilejä sukua jatkamaan ja tekee yhdessä niiden kanssa monenmonta siilijalanjälkeä.

Täältä tullaan elämä!

-Tansku-

______________________________________________________________________________________________________

8.6.2015

Iisakinkirkko Lihavanpäässä

Kuluvan vuoden helmikuun puolivälissä aloitimme Eläintalolla remontin. Entisestä kylmästä varastotilasta oli tarkoitus rakentaa kissoille karanteenitilat. Vanhat hyllyt purimme pois ja riisuimme varaston ilkosilleen. Näkymä oli kuin tyhjästä heinätallista ennen paalinajoa.

 

Heinää ei talliin ajettu, mutta villapaaleja kylläkin. Lämmöneristeenä käytetyn villan lahjoitti joutsalainen rakennusliike Insinöörityö Hentinen Oy. Seinämateriaaliksi valitsimme helposti työstettävän ja hoidettavan maatilavanerin. Näin jälkiviisaana voisi tietysti sanoa, että vaaleampi väri olisi tuonut huoneeseen hiukan enemmän valoa ja tilan tuntua. Ikkunallinen ulko-ovi auttoi kuitenkin tähän vaivaan ja samanlainen ovi vaihdettiin yhtenäisyyden vuoksi myös Talon pääoveksi.

Levyjen kiinnittämiseen käytetyt ruuvit, höyrynsulkumuovin asentamisessa tarpeelliset niitit sekä muut kiinnikkeet meille sponsoroi Työkalu-Suomi Oy Hartolasta. Entisen yksinkertaisen ikkunan tilalle vaihdoimme isomman lämpöeristetyn ikkunan. Sen lahjoitti Sydänpuu Ikkunat & Ovet Joutsasta.

Koska varastoa oli muinoin kaupan aikana käytetty polttoainetynnyreiden säilytyspaikkana, oli betonilattiaan imeytynyt öljyroiskeita. Konsultointisoiton tuloksena Solmaster Oy:lle saimme paitsi perusteellisen opastuksen lattian käsittelyyn myös työssä tarvittavat aineet lahjoituksena. Ennen kuin saatoimme pinnoittaa lattian epoksilla, piti se pestä pariin kertaan peittausliuoksella ja imuroida kuivaksi. Vesi-imurin meille antoi lainaan ilman vuokrakuluja Joutsan kiinteistöhuolto- ja talonmiespalvelu Jokita Oy.

Seuraavaksi rakennusvuorossa oli varsinaiset eristyshäkit. Niiden seinät rakennettiin vaaleammasta materiaalista kuin tilan seinät. Häkkien ovimateriaaliksi valitsimme kirkkaan muovipleksin, jonka hankintakuluissa meitä tuli erittäin reilusti vastaan Foiltek.

Edellä mainittujen materiaalilahjoitusten lisäksi projektimme onnistumista tukivat rahalahjoituksin Eläinsuojeluyhdistysten Kummit ry, Hausjärven Eläinsuojeluyhdistys ry sekä yksityiset lahjoittajat. Haluamme kiittää teitä kaikkia lämpimästi tuestanne.

Se hiukan kuuluisampi Iisakinkirkko ehti rakennustöiden kuluessa milloin palaa, milloin joutua pommitusten kohteeksi. Tämä meidän vaatimattomampi projektimme venyi ja vanui lähinnä työnaikaisen suunnittelun, materiaaliviiveiden ja talkoomiesten aikataulujen yhteenlaskun tuloksena. Mutta nyt se on valmis ja tarpeeseen tuli! Tätä kirjoitettaessa Iisakissa asuu parikymmentä kissaa.

Viimeisinä, muttei suinkaan vähäisimpinä kiitoksemme ansaitsevat ahkerat, iloiset ja osaavat talkoomiehemme Tane ja Leke. Samat veijarit, jotka vuosi sitten kesällä värkkäilivät Talon keittiön kalusteita uuteen uskoon. Aika velikultia.

-Tansku-

______________________________________________________________________________________________________

29.4.2015

Mistä näitä ystäviä oikein tulee?

Hsesyn kirpputorin siivoustalkoo on yhtä varma kevään merkki kuin lumisade vapun alla. Viikko sitten lauantaina pidimme jokakeväisen kirpparin siivouspäivän ja taas oli mukava huomata, miten paljon meillä on näitä arvokkaita ystäviä, jotka tulevat auttamaan meitä mahdottoman edessä. Siltä sarka aina urakan alussa näyttää.

Joku laski päivän aikana, että talkootouhussa oli mukana yhteensä seitsemäntoista aikuista ja neljä lasta. Kyllä siinä katosi soppaa ja salaattia tuulensuojaan, mutta kyllä vähintäänkin sen edestä tuli luokoakin! Uusimme kirpparin kalustoa; kannoimme vanhat epäkäytännölliset myyntipöydät jätelavalle sekä rakentelimme uuden kassatiskin ja virittelimme paremmat pyydykset astioiden esille laittoon. Annoimme vaatteita, jotka eivät meiltä vuosien aikana ole lähteneet eteen päin, UFF:n jaettavaksi heille, jotka niitä enemmän tarvitsevat. Rikkinäisiä tai pariaan kaipaavia kenkiä, astioita tai muita epäkurantteja tuotteita heitimme pois. Lisäksi siivosimme Eläintalon vanhoja varastotiloja. Näillä eväillä ruokittuna jätelava olikin päivän päättyessä varsin kylläinen.

Yhdessä päivässä ei kuitenkaan saa kaikkea valmiiksi, mutta tästä on nyt hyvä jatkaa, kun kirppiksellä löytää lattialta jo jalansijaa!

Talo heräsi uuteen aamuun yhdeksän maissa, kuten tavallista. Talkooväki tuli tiputellen kymmenestä alkaen, kukin kykyjensä mukaan. Ilta oli pitkällä, kun kirpparin ovi lopulta suljettiin.

Lämpimät kiitokset teille kaikille, jotka halusitte viettää kauniin keväisen lauantain juuri meidän kanssamme! Olette korvaamattomia.

Lopuksi arvoitus: Onko kello kuvattu aamulla ennen talkoita vai illalla juuri hanskojen naulaan ripustamisen jälkeen? 

  - Tansku -

______________________________________________________________________________________________________

27.2.2015

Eläinsuojeluyhdistys teki levytyssopimuksen!

Talolla tapahtuu kummia. Itä-Hämeen lukijat ovatkin jo tietoisia, että Kissalan seinän takana rytisee ja paukkuu. 16.2. aloitimme laajentamaan kissojen reviiriä tekemällä entisestä kylmästä varastotilasta uutta vastaanotto-, karanteeni- ja sairasosastoa. Aluksi tila piti tietysti ensin tyhjentää sinne rahdatusta tavarasta, jota oli kissankuljetushäkeistä ja täkeistä, aina lakanoihin ja kissanruokiin asti. Sekä tietysti se otsakkeen "kaikkea ja muuta" -alle mahtuva roina.

Nyt on kaksi viikkoa kumuttu ja olemme siinä vaiheessa, että tilan seinät ja katto on villoitettu, muovitettu ja levytetty. Kaksi ulko-ovea on vaihdettu uusiin ja yksi väliovi kävi katkaisuhoidossa. Lisäksi vanha betonilattia on pesty ja puunattu, käsitelty pinnoitteella ja nyt se odottaa ensi viikon koolauksia, eristyksiä ja levytyksiä. Trio Remppa ei kuitenkaan aio tällä levytyskokemuksella siirtyä musiikkibisnekseen, vaan katsoo olevansa omemmalla sarallaan rakennusalan levytysten parissa.

Laitan tänne muutamia kuvia työn vaiheista, kunhan alamme olla loppusuoralla.

-Tansku-

______________________________________________________________________________________________________

19.1.2015

Oli hauska tutustua, tytöt!

Alkanut vuosi on tuonut taas kosketuksen uuteen eläinlajiin Eläintalon arjessa, kun rotat valtasivat Talon. Kuluvan kuun kymmenentenä päivänä saimme kolme viehättävää rottatyttöä riemuksemme. Viehättävä ei ehkä kaikkien mielestä kuvaa rottaa parhaiten, tai edes millään tavalla, mutta minun mielestäni kolmikko oli kerrassaan herttainen. "Oli" siitä syystä, että kun laitoimme rotat sivuillemme kotia etsiviksi kodinvaihtajiksi ja sen lisäksi Kodittomat.infoon, niin eipä aikaakaan, kun ne jo olivat saaneet kodin. Onneksi vieläpä sellaisen, jossa ennenkin oli ollut rotta lemmikkinä.

Olin iloinen, mutta samalla minua harmitti. Muistan kuinka alakouluikäisenä törmäsin kotipihallani eräänä keväisenä päivänä rottaan. Näistä poiketen se oli ihan ehta villi rotta, maatilojen vähemmän toivottu vieras ja varas. Paitsi minulle. Minä näin siinä suloisen pienen siliteltävän ja silitellä minä hitto vie sitä aioin. Sain sen talomme nurkalta jotenkin kiinnikin, mutta kun olin nostamassa sitä syliini, se mokoma puraisi. Mitäpä muutakaan. Samalla sekunnilla minä päästin irti ja juoksin sisälle. Mitäpä muutakaan.

Ei tullut siitä rotasta minulle kaveria! Sen jälkeen olen kerran elämässäni päässyt etäältä tutustumaan kesyrottaan. Olin silloin jo aikuinen. Vaikka otus sinänsä minua viehättikin - se jopa istui kahvipöydässä emäntänsä olkapäällä yhteistä evästä mutustellen - en kuitenkaan koskaan uskaltanut sitä syliini ottaa. Kiinnostus on silti edelleen kova näitä älykkäitä, sosiaalisia pikkuotuksia kohtaan. Siksi innostuinkin kovin, kun kuulin, että Talolle on tullut kolme rottatyttöä uutta kotia etsimään. Ajattelin, että nyt minulla ehkä olisi aikaa ja mahdollisuus rohkaistua tekemään lähempää tuttavuutta tämän lajin kanssa.

Emme kuitenkaan ehtineet löytää yhteistä bodylanguagea näiden neitosten kanssa. Ne eivät kuulemamme mukaan olleet ehkä niitä kaikkein parhaiten käsittelyyn tottuneita tyttöjä ja toisaalta sitten taas tällä tytöllä oli jossain takaraivossa vielä arpi siitä 40 vuoden takaisesta haavasta, jonka sormeeni sain. Ehdin tavata tyttöset Talolla vain kaksi kertaa, kun ne jo onnekseen olivat löytäneet uuden kodin.

Ehdimme jo suunnitella, kuinka rakennamme vanhasta 180 senttiä korkeasta kaapista niille terraarion. Sinne tulisi neljään kerrokseen erilaisia pesiä, tunneleita, heinäkasoja, paperisilppua, riippumattoja... Kerroksesta toiseen veisi "kanan tikapuut". Hyllyihin porattaisiin reiät, jotta siirtyminen kerroksesta toiseen kävisi kätevästi. Samoin kaapin seinistä ajettaisiin kuviosahalla isot palat pois, jotka korvattaisiin kanaverkolla. Näin rotat näkisivät ulos ja ihmettelijät sisälle... Voi miten ajatukset ehtivätkin jo lentoon.

Rottatriolle kävi kuitenkin enemmän kuin hyvin. Ne ovat osaavissa ja tottuneissa käsissä uudessa kodissaan, jossa oli jo iso häkkikin niitä odottamassa. Sellainen, mihin rottabodylanguagea puhuvat mahtuvat sisään kolmikon kanssa seurustelemaan.

Me jatkamme arkea tutumpien lajien parissa.

-Tansku- 

______________________________________________________________________________________________________

19.12.2014

Lapset maailmalle

Edelllinen tarina "eräästä kissasta" jäisi vallan torsoksi, ellei tarinalle kirjoitettaisi pistettä perään. Teen sen nyt. Yritän olla ytimekäs, joutavanpäiväisiä jaanailuja vieraista kissoista tuskin jaksaa kukaan lukea.

Joulukuun kahdeksas päivä Mollin pennut täyttivät 12 viikkoa ja tulivat luovutusikäisiksi. Ne oli rokotettu 8-viikkoisina kertaalleen. Toinen rokotus annettiin samalla reissulla, kun pennut steriloitiin, kastroitiin ja sirutettiin. Edessä oli enää se vaikein osuus - sijaiskodin vinkkelistä. Perheessämme ristityt Ukri, Kira, Aisla, Louka, Ainu ja Aala olivat jo varattuja ja uudet kodit odottivat kuumeisesti noutolupaa. Eihän minulla toki ollut oikeutta pitkittää heidän kuumeiluaan ja kuusikko muutti kahdessa päivässä uusiin koteihinsa. Aisla-tyttö jäi tuohon riuskan kivenheiton päähän Sysmään, Aala-kuopus matkusti Tampereelle ja loput pojat pääkaupunkiseudulle Espooseen ja Helsinkiin.

Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että pennut petasivat viimeisinä päivinään minulle mahdollisimman kivutonta luopumista. Huone, jossa ne asustelivat, oli työpäivieni aikana pyöräytetty aina pariin kertaan ympäri! Päivittäisen suursiivouksen aloitin yleensä keräämällä pallot, pehmohiiret ja kulkuset ruokakupista ja vaihtamalla veden, jossa sukelteli kuivaruuan ja kissanhiekan muussia. Siltikään eroitkuilta ei säästytty.

Molli kyseli ensimmäisenä yönä pentujensa perään, mutta senkin arki näyttäisi nyt viikossa asettuneen uomiinsa. Se on saanut aloittaa talonvaltauksen omaan tahtiinsa. Kun se on sisäistänyt uuden, laajentuneen elintilansa, alamme tutustuttaa sitä koiriimme, joista sillä on tähän mennessä käsitys vain ääninäytteiden perusteella. Mollihan saattoi edellisessä elämässään olla tekemisissä koirien kanssa, mitä me emme tiedä. Sen tiedämme, että koiramme ajavat mielellään anoppini kissat puuhun, joten sarkaa meillä piisaa.

Olemme Hsesyssä iloisia siitä, että näillekin pennuille löytyi ihanat kodit. Toivomme saavamme lukea kuulumisia kuvien kanssa tai ilman. Niitä odotellessa...

Eläintalon väki toivottaa lämpöä ja lempeä eläin(ten)ystävien jouluun!

Viimeinen yhteiskuva. Vasemmalta Ukri, Molli, Kira, Aala, Ainu, Louka ja Aisla.

-Tansku-

______________________________________________________________________________________________________

1.11.2014

Erään kissan tarina

"Suomessa kunnilla on velvollisuus huolehtia löytöeläimistä. Mikäli kunnalla itsellään ei ole tiloja ja resursseja hoitaa alueensa löytöeläimiä, ne voivat ostaa talteenottopaikan palvelut alan yrittäjiltä, esimerkiksi kenneleiltä. Eläintä pitää säilyttää 15 vuorokautta. Tänä aikana omistajalla on mahdollisuus lunastaa omistamansa eläin takaisin säilytys- ja hoitokuluja vastaan. Mikäli omistajaa ei löydy, eläin myydään, lahjoitetaan tai lopetetaan." Edellä oleva sitaatti on Wikipediasta.

Eräs tiine naaraskissa oli elo-syyskuun taitteessa toimitettu Liukkosen löytöeläinpalveluun, joka vastaa Pertunmaan, Mäntyharjun, Hirvensalmen ja Hartolan löytökissoista. Hiekka tiimalasissa alkoi kuitenkin ajan myötä käydä vähiin. Tilanne Hsesy:n eläintalollakaan ei ollut helpoin mahdollinen, joten tämä viehättävä valkokirjokilpikonna sai Margitin vetoomusten johdosta sijaiskodin perheestämme. Kävin mieheni kanssa hakemassa kissan työpäivän päätteeksi Talolta. Mukaan saimme lisäksi kissanruokaa ja -hiekkaa sekä hiekkalaatikon ja -lapion, sillä itsellämme ei kissoja ole eikä siis mitään edellä mainituista välineistäkään. Koiramme kun eivät voi kissoja hyväksyä.

Kotiin tultuamme tein kissalle kodin tyttäreni huoneeseen alakertaan, jonne koirat eivät uskalla laskeutua. Tämän jälkeen istahdin tietokoneen ääreen ja googlasin "kissan synnytys". Katsoin jopa videon kissan supisteluista. Lapsuudenkodissani meillä oli aina kissoja, mutten koskaan nähnyt niiden synnyttävän. Tunsin nyt itseni siis täysin ummikoksi. Netin ohjeita noudattaen varasin huoneeseen puhtaita pyyhkeitä ja muuta tarpeellista sekä tein pahvilaatikosta ja huovista kissalle synnytyspesän. Seurustelin kissan kanssa pitkin iltaa ja yllätyksekseni se sitten kymmenen maissa synnytti ensimmäisen pennun. Minä kuvittelin olevani hyödyllinen apu ja tuki emolle, mutta Molliksi myöhemmin ristimällämme emolla näytti tilanne olevan täysin hallinnassa. Olin siis parhaassa mahdollisessa opissa kätilöopistollamme.

Kuudes pentu syntyi kello 1.38. Kukaan ei kuitenkaan kertonut minulle, montako pentua emo aikoisi synnyttää, joten päivystin Mollin vierellä vielä puoleen kolmeen. Kun kaikki pennut olivat jo kuivuneet ja emo nousi mennäkseen ruokakupilleen, ajattelin tämän olleen nyt tässä. Annoin itselleni luvan poistua nukkumaan ne vaivaiset kolme tuntia, kunnes kello herättäisi minut aamulla töihin.

Tuosta maailmaani mullistaneesta yöstä on nyt kulunut seitsemän rikasta viikkoa. Olen tänä aikana saanut seurata pentujen avuttomuutta, Mollin liikuttavaa äidillistä hoivaa, silmien avautumista, ryömimisen muuttumista horjahtelevaksi kävelyksi ja hurjaksi takaa-ajoksi, kiipeilyn kehittymistä, itseluottamuksen kasvua tuolilta toiselle hyppimisineen - ja mikä naurettavinta: pienen kissan pörhistelyä, kun se kylki edellä isottelee ja haluaa näyttää suurelta ja voittamattomalta.

Lisäksi olen saanut olla kiipeilypuuna, kynsienteroitusalustana, ruuanjakajana, punnitsijana, madottajana, siivoojana ja silittelijänä. Kaikkea tätä olen ollut enemmän kuin mielelläni. Erityisen mukavalta tuntuu, kun menen kissojen valtakuntaan, asetun lattialle istumaan ja kourallinen kissanpentuja ryntää syliini. Tänään makasin lattialla Mollia hyväilemässä ja nuorin pentu nuuhki korvaani. Märkä kirsu ja varovainen tuhina tunkivat korvaani. Näitä pieniä ihania hetkiä muistelen sitten, kun Molli pentuineen lähtee uusiin koteihinsa. Kaikkein suurimman vaikutuksen minuun on kuitenkin tehnyt kultasilmäinen emokissa, joka näyttää luottavan siihen, ettei sille ja sen pennuille tapahdu mitään ikävää, vaikka joudunkin hieman väkivalloin Mirrixin sen pennuille antamaan.

Kunpa voisin luvata sille, että se voi tulevaisuudessakin siihen aina luottaa.

-Tansku-

_____________________________________________________________________________________________

29.9.2014

"Selityksen makua"

sanoo varmaan moni lukijoistamme. Tällä kertaa haluan kuitenkin todellakin hiukan selventää, miksi yhdistyksemme sivut näyttävät jääneen tykkänään tuuliajolle. Pelkkiä päivämääriä tuijottamalla näyttäisi siis siltä, että blogiakin olisi päivitetty viimeksi kolme kuukautta sitten. Aivan näin ei asia kuitenkaan ole.

SEY päivitti kuluneen kesän aikana jäsenyhdistystensäkin sivuja samalla, kun se päivitti omiaan. Tuon työn aikana katosi taivaan tuuliin mm. jo hetken blogisivullamme ennen uudistusta viivähtänyt viimeisin juttu. Paitsi että sivujen ulkoinen ilme muuttui päivityksen tuloksena, meidän kannaltamme oleellisempi muutos oli, että työkalut, joilla operoimme, muuttuivat täysin. Nyt tässä sitten yritämme opiskella näitä uusia systeemejä. Paino sanalla "yritämme".

Tästä syystä kotia etsivien eläinten sivummekaan eivät ole olleet pitkään aikaan ajan tasalla - eivätkä valitettavasti ole vieläkään. Valtakunnalliselta http://kodittomat.info/ -sivulta voit kuitenkin käydä katselemassa myös Pertunmaan eläintalon kotia etsiviä eläimiä. Löytöeläimet pyrimme päivittämään yhdistyksemme facebook-sivuille.

Pahoittelemme katkosta ja pyrimme työvoittoon uusien sivujemme ylläpidon suhteen...

-Pertunmaan eläintalon porukka ja erityisesti se suurin tunari-

________________________________________________________________________________________________

29.6.2014

Poikkesimme Pertun päivillä

Vaikkei kesä välttämättä saavukaan ajallaan, Pertun päivät saapuvat. Viime viikkojen koleus on varmasti kesäloman viettäjää harmittanut, mutta lauantaina Pertun päivillä päästiin jo ihan oikeaan kesämarkkinatunnelmaan. Aurinko paistoi ja nosti lämpötilankin varsin mukaviin lukemiin. Liian lämmintä ei onneksi kuitenkaan ollut, ajatellen tapahtumassa mukana olleita eläimiä.

Hartolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys teki myös esiinmarssin päiville. Husun Salla oli lastannut eläinkuljetusauton kyytiin kaksi vastustamatonta vasikkaa ja kaksi lauhkeaa lammasta - karitsan ja 3-vuotiaan uuhen. Lisäksi omassa häkissään ja lähes kuninkaallisessa ylväydessään patsasteli Laura Uotisen lasten omistama komea maatiaiskukko kahden kanan ja neljän nuorikon kanssa.

Lampaat ja vasikat ovat selvästi tottuneet keikkaelämään, sillä ne eivät olleet millänsäkään ympärillä parveilevasta ihmisjoukosta. Aluksi ne tulivat uteliaina haistelemaan pienten rinssien ja rinsessojen kutsuvia käsiä. Myöhemmin, kun meininki oli jo tullut tutuksi, ne kävivät makuulle ja lähinnä keskittyivät vain keikuttamaan märepalojaan. Kanahäkissä taas touhuttiin ahkerasti juuri sen oikean kananrehurakeen etsimisen parissa. Siltä se ainakin näytti verkon tältä puolelta katsottuna.

Sallan landseer-rotuinen Nova-koira toimi sisäänheittäjänä yhdistyksen pikkuruiseen kotieläinpihaan. Monella vieraallamme tuntui olevan jokin suosikkieläin näistä esillä olleista. Muuan isäntäkin huikkasi perässä tulevalle vaimolleen, että "Täällähän on mulle ihan oikeita maatiaisnaisia ja nuorikoita!" En tullut varmistaneeksi, tarkoittiko hän kanoja vai meitä häkin ulkopuolisia kotkottajia.

-Tansku-

 _______________________________________________________________________________________________

22.6.2014

"Näin se kesäloma toimii"

Kaikki alkoi siitä, kun eräs työystäväni, kuten meillä piireissä on tapana sanoa, päätti tehdä omakotitalossaan keittiöremontin. Olin joskus syrjäkorvallani kuullut, että Margit toivoisi Eläintalon keittiöön jotain uutta ilmettä, lisää säilytystilaa ja ulkonäköön yhtenäisyyttä. Niin minä sitten päätin ruveta sooloilemaan ja tingin työystäväni vanhat kalusteet Talolle noutohintaan. Ne noukittiin neljässä tai viidessä kuormassa Talon varastoihin odottamaan päivää nousevaa.

Niinikosken Leke ja Häyrin Tane "urakkaneuvotteluissa" helmikuussa Eläintalolla.

 

Kaksi muuta entistä työystävää, jotka ovat yrittäneet eläkkeelle vetäytyä, mutta joita lähipiiri on pitänyt passingeillaan kiireisinä, eivät osanneet kieltäytyä, kun heitä talkoisiin kosiskelin. Pahaksi onnekseen he aikanaan saivat minusta pikkusisaren ja serkun, joten suku tosiaan lienee se pahin! Häyrin Tane on tehnyt pitkän päivätyön kirvesmiehenä, mistä syystä päätin pyytää hänet pääurakoitsijaksi projektiimme. Veljeni Leke taas on sellainen tee-se-itse -mies, joka on yllytettävissä kaikenlaiseen nikkarointiin ja värkkäilyyn. Itseni ylensin piällysmieheksi, välikädeksi, juoksupojaksi (vaikka nainen olenkin, mutta raksalla kaikki ovat "jätkiä") ja lopulta laatoitustyöntekijäksi.

Juhannusviikko ja se päivä nouseva lopulta koittivat. Meillä oli neljä päivää piällysmiehen kesälomaa, pienenpieni keittiö, jumalaton määrä kalusteita ympättäväksi muutaman neliön tilaan ja epäusko siitä, miten käsillä olevilla kaapeilla tila saadaan fiksusti käyttöön.

Kun yläkaapit olivat järjestään 30 senttiä liian korkeita hyödynnettäviksi matalassa huoneessa, kaapit vääränkätisiä tai kun tarvittavaa kaappia ei kertakaikkiaan ollut, ei Tanelta mennyt ihmetyksen sormi hämmästyksen suuhun. Hän otti sahan ja akkuruuvarin kauniiseen käteensä ja teki tarvitsemansa kaapin. Leke hääri samaan aikaan vanhan keittiön purkamisen parissa.

Samaan aikaan, kun Leke purkaa vanhaa kyökkiä...

... valkkaa Tane uusia kaappeja tilalle. Jollei sopivaa löydy, se rakennetaan!

 

Kahdessa päivässä uudet kaapit löysivät paikkansa ja saivat seurakseen muutaman avohyllyn. Osaan vanhoista kaapeista vaihdettin vain ovet yhtenäisyyden vuoksi. Seuraavat kaksi päivää kuluivat laatoituksissa, saumauksissa ja silikonilla viimeistelyissä. Kun seinäpinnat vielä sipaistaan siistiin maaliin, on remontti valmis.

Laatat menivät päin seiniä - kirjaimellisesti.

 

Rakennusliike Insinöörityö Hentinen Oy lahjoitti remonttiimme laatat, laastit ja silikonit. Hsesy kiittää lämpimästi lahjoituksesta!

Tane ja Leke uurastivat ruoka- ja kahvipalkalla keittiöön uuden ilmeen ja lisää kaappitilaa. Heille myös iso kiitos pitkässä varressa!

Maailma on täynnä selittämättömiä ihmeitä. Yksi on se, että miten reikäpaitaan uusia reikiä repimällä, paidan reikien määrä silti vähenee. Toinen on se, että kuinka pieneen keittiötilaan lisää kaappeja viemällä, saa vaikutelman, että tila avartuu. Näitä jäämme pohtimaan...

-Tansku-

 _______________________________________________________________________________________________

17.5.2014

Ei ihan läpihuutojuttu

Miby miettii oliko se tulossa vai menossa sisälle...

Vaikka Mäntyharjun Mädämille seinän läpi meneminen onkin ihan läpihuutojuttu, niin työpäivä Pertunmaan eläintalolla ei minulle sitä ihan ole! Vietin tänään normiduunarin työpäivää pitemmän rupeaman Talolla. Aamuyhdeksältä meitä oli kolme naista ja kolmevuotias miehenalku tekemässä päivittäisrutiineja. Eläinten ruokkiminen, vessa-astioiden puhdistaminen ja tilojen siivoaminen hoitui kolmelta naiselta suht sutjakkaasti ja kiitoskahvit joimme ansaitusti puoliltapäivin.

Margit lähti kissannoutoreissulle Sysmään ja pikkumies päiväunille kotiin äitinsä kanssa, joten minä jäin talonmieheksi. Turha kysyä mihin minä sain kaiken aikani tuhraantumaan, mutta kovasti olin kaikenlaista tekevinäni. Kuvasin kissoja, seurustelin niiden kanssa, söin, tein Talon asukeista tunnistekortteja Kissalan puolen häkkeihin, join kahvia, sähläsin tietokoneen kanssa, join lisää kahvia, ramppasin kirpputorin puolella tekemässä kauppaa ja tein toki siinä sivussa joitain mukavia löytöjä itsellenikin. Sitä minä vaan ihmettelen, että kuinka kaikista askareista selviää, jos on itsekseen töissä koko päivän, kuten Margit monesti on. Minullahan ei ohjelmassa edes ollut puheluihin vastaamisia, kissojen madottamisia, lääkitsemisiä, kynsien leikkaamisia, saati sellaisia aikaa vieviä herkkuja, kuten eläinlääkärissa laukkaamisia, valvontakeikkoja tai huolellisuutta vaativia paperitöitä.

Mutta minähän en olekaan Super-Margit, joka Sysmässä käydessään hoiti autossa työvoimatoimiston välittämän harjoittelijatytön haastattelun ja Talolle palattuaan laittoi uudet kahvit porisemaan - kun "joku" oli juonut pannun tyhjäksi - samalla, kun teki jo leipä suussa lähtöä seuraavalle kissakeikalle Heinolaan. Jokunen tunti myöhemmin Mersu kaarsi takaisin pihaan ja pursui huomiseen mätsäriin tarvittavia eväitä, jotka tehopakkaus oli käynyt siinä sivussa kaapaisemassa kaupasta.

Vaivautuneena ja vähin äänin poistuin sitten iltakuuden jälkeen takavasemmalle. Kiusallisen tietoisena siitä, että Margitin työpäivä ei lopu vielä muutamaan tuntiin.

-Tansku-

 _______________________________________________________________________________________________

28.4.2014

Talon tapahtumia tiivisteenä

Eläintalo ei lepää laakereillaan, vaikka blogisti niin välillä tekeekin. Huhtikuun alussa Eläinsuojeluyhdistysten kummit ja Hsesy järjestivät taas kerran kissojen leikkaus- ja sirutustapahtuman Hartolan eläinlääkäriasemalla. Tällä kertaa leikkaavana eläinlääkärinä hääräsi Kaisa Kotamäki. Sirutukset hoiti Margit Nevala. Päivän aikana operoitiin kymmenen uros- ja kuusi naaraskissaa. Lisäksi kahdelle kissalle laitettiin pelkkä siru ilman muita toimenpiteitä.

Pääsiäisenä yhdistys oli liikekannalla Kuortin ABC-asemalla keräyslippaiden kanssa. Talon maskotiksi noussut Cindy-koira johti joukkojaan sekä kiirastorstaina että pitkäperjantaina. Muutamat lomalaiset ehtivät hetkeksi jäädä vaihtamaan pari sanaa ja kartuttamaan kassaa, jonka tuotto menee suoraan Eläintalon asukkien hyväksi.

Viime viikonloppuna yhdistyksen kirpputori siivottiin kesäiskuun. Arviolta lähemmäs kaksikymmentä ahkeraa talkoolaista antoi työpanoksensa, jotta talven aikana kirpparin ovelta sisään tungetut lahjoitukset saatiin aseteltua esille. Porukkaa oli tullut paikallisten lisäksi ainakin Hartolasta, Sysmästä, Joutsasta ja Kangasniemeltä. Eläinsuojeluyhdistysten kummeja oli tullut yksi autolastillinen Helsingistä asti.

Vappupäivänä 1.5. kirpputori avaakin sitten ovensa virallisesti ja julistaa kesän alkaneeksi. Kirppari vaatii vielä pientä viilausta, mutta asiakkaat mahtuvat jo sentään sekaan!

Sunnuntaina 18.5. järjestetään kevään ensimmäinen Match Show, johon toivotaan taas entiseen tapaan runsasta osanottoa.

Jollet ole koiranäyttelyhenkinen, niin olet aivan yhtä hyvin tervetullut Talolle penkomaan kirpputorin tarjontaa tai tuomaan oman varastosi ylijäämäkäyttötavaraa myyntiin, tervehtimään hellyttäviä nelijalkaisia ystäviä, tutustumaan aivan tavalliseen arkeemme tai vaikkapa osallistumaan Talon askareisiin. Otamme kaikenlaisen avun mielihyvin vastaan. Kesää ja kiirettä kohti olemme menossa.

Tavataan siis Talolla!

-Tansku-

 _______________________________________________________________________________________________

5.4.2014

Ja kevät alkoi huhtikuussa

Niin tuli talvi, juu – jä näytti vieneen blogistin talviunille. Niinpä vain kevätauringon lämmittävät säteet herättivät minutkin ja on aika palailla palstoille. Hsesy piti maaliskuun lopussa vuosikokouksen, matkasi menneeseen ja katsoi tulevaan. Vuoden 2013 aikana Eläintalolle tuli yhteensä 129 kissaa, joista 58 oli löytökissoja. Näistä löytökissoista takaisin omaan kotiin pääsi viisi. Koiria kirjattiin tulleiksi yhteensä 18, joista puolet oli löytökoiria ja puolet kodinvaihtajia. Löytökoirista kahdeksan palasi ilmeisesti karkuteiltään tuttuihin koteihinsa ja yksi löysi uuden kodin. Kodinvaihtajakoirista kahdeksalle yhdistys etsi uuden kodin ja yksi jouduttiin nukuttamaan.

Yllä mainitun tavallisen arjen lisäksi vuoteen on mahtunut kirpputoritoimintaa, sirutuskurssia, eläinsuojeluvalvojakurssia, kissojen leikkaus- ja sirutustapahtumia pariinkin otteeseen, match showta kolmesti, yhteistyötä Jyväskylän Eläinsuojeluyhdistyksen sekä Joutsan koiraharrastajien kanssa, kissanpäivää, koiramarssia, SEY:n liittovaltuuston kokousta ja joulukuussa puurojuhlaa. Yksityisten ihmisten lahjoitusten lisäksi olemme saaneet vastaanottaa lahjoituksen testamentin muodossa sekä sponsoritukea erilaisilta yhteisöiltä ja yrityksiltä.

Hsesyn hallituksen kaksivuotiskausi päättyi ja uusi hallitus pykättiin pystyyn. Tyyten tykkänään ei miehitystä peruskorjattu, mutta tuskinpa tässä ihan pienestä pintaremontistakaan voi puhua. Vanhoista tekijöistä hallituksessa jatkavat Margit Nevala puheenjohtajana ja Annika Nevala rahastonhoitajana. Uusi sihteeri sipaistiin Anna Hyvärisestä ja varapuheenjohtaja Jere Korhosesta. Uusina jäseninä mukaan tulivat Salla Husu ja Susanna Nevala-Virtanen, sekä varajäseninä Sinikka Anttila, Marja-Terttu Anttila sekä Tanja Hentinen.

-Tansku-

Uusi hallitus järjestäytyi 30.3.

 _______________________________________________________________________________________________

26.1.2014

Talvi tuli tammikuussa

Se on pidellyt ilmoja, sano. Jossain vaiheessa näytti siltä, että talvi on tällä kertaa peruttu. Ei tullut pakkasia, maa ei routinut. Sadetta toki saatiin, vaan ei lumena. Syksy näytti jääneen päälle ja musta, mutamössöjoulu katkaisi sen hetkeksi. Vaan voiko sitä oikein jouluksi edes kutsua?

Kalenterissa käännettiin lehteä. Syksy sinnitteli vaan edelleen. Kodittomat, hylätyt ja villiintyneet kollit tyttöineen tanssivat kissanpolkkaa kasaan painuneen vanhan riihen kivijalan kätköissä. Niille viipyvä talvi oli varmasti mieluisa mataja. Ennen pitkää talvi taittoi kuitenkin syksyltä niskat ja kova elämä koitti kissojenkin tanssisalonkeihin. Myyrille tuli kylmä noutaja, kissoille koitti karu arki. Karjaalla Suomen vähälumisen talven väkevyyden joutui kokemaan eräs koditon kissa, joka jäätyi henkihieveriin pakkasyönä. Eläinlääkärin tehtäväksi jäi päästää kylmettynyt kulkija kissojen lämpimään taivaaseen.

Ei ole väärin ruokkia nälkiintynyttä. Eikä ole väärin tarjota suojaa viluiselle. Väärin ei ole varsinkaan pelastaa palelevaa, pakon sanelemana paastoavaa kissaa lopullisesti pois luonnon armoilta. Kissalle on pienempi paha tulla loukutetuksi ja toimitetuksi löytöeläinsuojaan. Jos siitä sukeutuu kehräävä sylikissa peräkamarin pojalle, hyvä niin. Jos se parhaistakin yrityksistä huolimatta osoittautuu sähikäiseksi, josta ei tule käsiteltävää, hoidettavaa, harjattavaa, madotettavaa mirriä, hyvä niinkin - tai ainakin parempi niin, kuin vaaroja täynnä oleva vaeltajanelämä oman onnen etsijänä. Kärsimään sen ei enää tarvitse joutua.

Vaikken peräkamarissa asukaan, vei minun sydämeni muuan tumma komea kulkija. Se on löytökissa, joka sähisee Pertunmaan Eläintalon auttaville käsille, jotka ruokkivat sen ja siivoavat sen yksiön. Minä sain saman vastaanoton askareita tehdessäni. Miksen olisi saanut? Kaikkihan me olemme sen mielestä yhtä epäilyttäviä. Sitten päätinkin ruokakuppia kissalle laittaessani viivytellä kättäni, ennen kuin ottaisin käden pois astialta. Tämä myrskynmerkki tulikin jo ruokailemaan, vaikka käteni oli vielä kupilla. Varovasti yritin silittää kissaa, ennen kuin se pakenisi häkkinsä takanurkkaan. Eipä paennut! Minä poistuin liikutustani nieleskellen häkiltä ja jätin kollipojan eväilleen.

Sen verran olen eläinkokeiden puoltaja, että halusin testata mikä on tuomio, kun minulla ei ole tarjota pojalle ruokaa. Ajattelin, että sanonta tiestä miehen sydämeen pätee tässäkin tapauksessa. Menin siis uudelleen häkille, avasin luukun, jutustelin kissalle mukavia ja tarjosin hitaasti kättäni sen haisteltavaksi. Takanurkkaan vetäytynyt kissa haistoi kättäni ja rauhallisesti siirtäen sain viedä käden sen korvan taakse ja silitellä sieltä kevyesti. Toistin tämän poistumisen ja palaamisen muutaman kerran ja kahdella viimeisellä kerralla myrsky oli jo laantunut niin paljon, että saatoin kuulla vaimeaa kehräystä!

Nyt minulla on iso annos optimismia rinnassani, että tästä villistä löytökissasta voisi Talolla tulla peruskäytöstavat hallitseva kesy kissa, jolle joku eläintenystävä voisi tarjota kodin. Jostain syystä kaikki sähikäiset eivät koskaan opi luottamaan ihmiseen eikä niistä ole lemmikiksi. Siinäkin tapauksessa niille armollisinta on päästä rauhallisesti ja kivuttomasti rajan taakse.

Mutta minä odotan jo malttamattomana tulevaa viikonloppua, jotta pääsen jatkamaan eläinkokeitani. Maltankohan sinne asti...?

-Tansku-

 

 _______________________________________________________________________________________________

24.12.2013

Joulu tuas tulla jolokuttelee,
tontutkin raitilla kulukee.
Eläentalon ovia kolokuttelee,
tupaan käy sekä uksen sulukee.

Tämä on vuojesta nyt sitä aekua,
kun kahtotaan kuka ol kiltti,
kuka ne paketit tuas kerran saekua.
Niisson raksuja, lelu tae viltti.

Talon asukit, arvaten, potin on keränny.
Niitä kulukijat mieluusti muistua.
Halu auttua on syvämmissänne heränny,
näen niä hommat hyvästi luistua.

Par päevia ja täytty lahjoesta lattia.
Kuinka näestä nyt tarpeeks voes kiittiä?
Arvokasta on auttua koerua, kattia,
lahjat pitkälle ens vuoteen riittiä!

Apu on Talolle korvuamatonta.
Kuka yksinään tällasta jaksua?
Onneks on tukijoeta niin monta.
Teijän avulla laskut voe maksua.

Tästä vuojesta mitä jäe jälelle tassuun?
Luopumista, myös onneja, ilova.
siästöpossulle lisiä ropoja massuun!
Toevon lihovan sen monta kilova.

Yhistyksen puolesta joulurauhua
ja onneja vuoteenne uuteen
tiällä puatoksella yks muija pauhua,
uskoo kanssanne tulevaesuuteen.

-Tansku-

________________________________________________________________________________________________

8.12.2013

Puuropäivä Pertunmaalla

Itsenäisyyspäivänä Eläintalo vietti tavallistakin avoimempien ovien päivää. Tuntui, ettei ulko-ovi oikeastaan ehtinyt sulkeutuakaan koko päivänä. Väkeä tuli ja meni, isoa ja pientä ihmistä. Kävijöillä oli mahdollisuus tutustua taloon ja sen asukkaisiin, jättää niille pientä joulumuistamista, leikkiä kissojen kanssa, ostaa arpoja ja leivonnaisia, vierailla yhdistyksen kirpputorilla ja tietysti maistella joulupuuroa sekä nauttia pipari- ja torttukahvit. Vierailijoita kävi päivän aikana varmasti yli viisikymmentä - sata saattaisi olla ehkä lähempänä oikeaa arviota.

Riisipuuro maistui Eläintalon puuropäivänä

Tietysti kissanpennut kiinnostivat kävijöitä, erityisesti pienimpiä vieraita. Talon henkilökunta esittelikin asukkeja ja katsoi toki sivusilmällä siinä samalla, että kissanpennut tulevat kohdelluiksi kauniisti. Olikin varsin mielenkiintoista huomata, miten monella tavalla pikkulapset kissanpentuihin suhtautuvat. Oli äänekkäämpää seuhtojaa, "asiantuntevaa kommentoijaa", hiljaista tarkkailijaa ja rauhallista leikittäjää. Sama tietysti näkyi sitten myös vanhemmissa, sillä mistäpä muualtakaan lapset mallin ottavat eläimiin suhtautumisessaan, kuin meistä aikuisista ja omista läheisistään. Meillä on siis kaikilla syytä kurkistaa peiliin ja miettiä omaa käytöstämme eläinten kanssa. Kissat toki huomasivat varsin pian keneen voi luottaa ja kenen luona leikkimässä viihtyivät. Muuan pieni tonttutyttö saikin osakseen paitsi pentujen piirityksen myös hyväksyviä hymyjä Talon henkilökunnalta.

Päivä oli kissoille tietysti raskas ja niille arimmille eritoten. Niinpä vierasvirran vaimettua moni kävikin levolle.

-Tansku-

________________________________________________________________________________________________ 

30.9.2013

Mätsärimakkarasta ja vähän muustakin

Joutsan Koiraharrastajat r.y. järjesti Eläinten viikon perinnetapahtumakseen muodostuneen Match Shown jo hiukan etuajassa sunnuntaina 29.9. Joutsan niin kutsutulla pankkiaukiolla. Tosin nykyisin nimen voisi vaihtaa vaikkapa pankkiautioksi, sillä niin on kylänraitti hiljentynyt Osuuspankin ja kylän viimeisenkin päivittäistavarakaupan hilattua palvelunsa lähemmäs Nelostietä. Sen kummemmin Joutsan liiketilojen autioitumiseen kuin Koiraharrastajien mätsärin tuloksiinkaan paneutumatta - koska en juurikaan ehtinyt näyttelyn tapahtumia seurata - totean vain, että sää suosi ja kansaa oli ihan mukavasti liikkeellä.

Nyt on aasi siltansa rakentanut ja voikin mennä tämän päivän teemaan. Tai oikeastaan eilisen sunnuntain. Hartolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys nimittäin pykäsi pystyyn kahvion siihen koiruuksien kupeeseen. Eikä mitenkään kuokkamielellä, vaan ihan vallan pyydettyna. Tarjolla oli makkaraa, pullakahvia, arpoja ja kasvomaalauksia. Jaossa oli lisäksi maksuttomia Kissan elämää -tieto- ja tehtävävihkosia, joiden avulla SEY pyrkii hiukan murtamaan tämän vuoden teemaeläimen ympärillä muhivia myyttejä. Eläinten viikkoa vietetään 4.-10.10. vuosittain vaihtuvalla teemalla, joka tänä vuonna on siis kissa.

En malta olla siteeraamatta tähän loppuun Eläinten ystävä -lehden päätoimittaja Maria Lindqvistin ytimekästä viestiä tuoreimmassa pääkirjoituksessaan. "Jokainen kissa, jota ei erityisesti ja hyvästä syystä haluta lisäännyttää, tulisi leikkauttaa. Erityisesti tämä koskee kissoja, joiden annetaan ulkoilla vapaana. Kissan leikkauttaminen voi olla yksi tärkeimmistä ihmiselämän eläinsuojeluteoista. Toinen voi olla kodin tarjoaminen kodittomalle - SEY suosittelee antamaan kodin löytöeläimelle tai huostaan otetulle eläimelle."

Tervetuloa siis poikkeamaan Talolla ja tekemään ihania eläinsuojelutekoja! Ja vaikka vakavasta asiasta puhutaankin, ei kaiken aina tarvitse olla haudanvakavaa. Vai kuinka?

-Tansku-

Eläintenviikon mätsärikahvion karvakorvahenkilökunta

________________________________________________________________________________________________

22.9.2013

Turo toipilaana

 

Turo pääsi lopulta korvaleikkaukseen, kun sen kunto sen salli. Nyt koira viettää toipilasaikaa Pertunmaan Eläintalolla Margitin hellässä vierihoidossa, sillä parivaljakko on nukkunut siskonpetissä Eläintalon lattialla. Turolla oli toki jo olemassa oma peti, missä se yllä olevassa kuvassakin makailee, mutta eiväthän asiat aina niin mene, kuin kuvitellaan. Margit petaili itselleen patjaa lattialle, mistä olisi näköyhteys potilaaseen. Vaan kun Turo huomasi hetkensä koittaneen, se valloitti ensimmäisen patjan itselleen. Eipä auttanut Margitin muu, kuin hakea itselleen uusi patja ja sijata se itselleen.

Tällä hetkellä Turolla on kipulääkitys päällä, mutta nöyrästi se on asennoitunut potilaan rooliinsa ja päivä päivältä sen tila kohenee.

Turon leikkauksesta puolet tarjoutui maksamaan Suomen Eläintuhkaus Oy. Turo ja Hartolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys haluavat lämpimästi kiittää SET:ta lahjoituksesta. Suurkiitokset myös kaikille muille lahjoittajille. Yläkuvassa Turo poseeraa SET:n huivi kaulassaan. www.suomenelaintuhkaus.fi -linkin kautta voit käydä tutustumassa Suomen Eläintuhkaus Oy:n palveluihin. Pienenä vinkkinä voin vihjata, että mikäli aiot käydä lueskelemassa lemmikinomistajien kirjoituksia Vieraskirjasta, varaa nenäliinoja käden ulottuville...

-Tansku-

 

 _______________________________________________________________________________________________

16.9.2013

Kissojen leikkaus- ja sirutustapahtuma Hartolassa

Hartolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys järjesti lauantaina 14.9. Hartolan eläinlääkäriasemalla kissojen leikkaus- ja sirutustapahtuman. Asiakkaita saapui aina Lahdesta saakka. Muutamalla asiakkaalla oli useampi kissa matkassa.

Pitkän työpäivän uurastivat Hartolan kunnaneläinlääkäri Elina Oros sekä Univet Keljossa varsinaisen leipätyönsä tekevä klinikkaeläinhoitaja Essi Vaajaniemi.

Elina Oros tositoimissa ja Essi Vaajaniemi ajelemassa narttukissaa.

Aluksi Elina tutki kissat päällisin puolin, kuunteli sydämen sekä tarkisti silmät ja korvat. Kun kissat oli rauhoitettu ja nukutettu, Essi tarkkaili niiden tajunnan tasoa sekä valmisteli kissojen leikkauskohdat karvattomiksi ja desinfioi ne. Päivän aikana steriloitiin kahdeksan narttua ja kastroitiin kuusi urosta. Lisäksi pelkän mikrosirun sai niskanahkansa alle kolme jo aiemmissa yhteyksissä leikattua kissaa.

Jos tekivät pitkän päivätyön yllä mainitut ammattilaiset, niin vähätellä ei sovi Pertunmaan Eläintalon ja Hartolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen väenkään työpanosta. Sirutuksen hoiti pääasiassa Margit Nevala - jota tuurasi Essi aina, kun Margit hoiti puhelimessa yhdistyksen asioita. Eli vähän väliä! Margit hoiti lisäksi kahvitustarpeet klinikalle, sillä yhdistys piti pientä kahviota varainkeruutarkoituksessa. Kahviosta päivän ajan vastasi Anna Hyvärinen. Tea Lamberg ja Christina Turtiainen hoitivat asiakkaiden vastaanottoa, rahastusta sekä omistajien ohjeistusta leikattuja kissoja kotiutettaessa. Toimenpidehuoneessa oli lisäksi Tiitta Räsänen ja Anniina Junnel järjestelemässä kissahäkkejä, kissojen sirutustodistuksia ja rokotuskortteja. Sähläsipä siellä Tanja Hentinenkin ensikertalaisena vanhojen konkareiden jaloissa kameransa kanssa.

Elina Oros ja Essi Vaajaniemi antoivat ammattiosaamisensa talkoolla HSESY:n hyväksi, joten päivän tuotto menee lyhentämättömänä Pertunmaan Eläintalon eläinten parhaaksi. Tällaiselle tapahtumalle on selkeästi olemassa tilaus, sillä kissoja olisi ollut tulossa leikkaukseen enemmänkin, mutta aika oli rajallinen. Eläintalo otti ennakkoon vastaan varauksia ja valitettavasti osa soittajista joutui tyytymään varasijoihin, joilta ei siis valitettavasti päässyt toimenpiteeseen.

-Tansku-

 _______________________________________________________________________________________________

8.9.2013

Turon tarina

Turo on laumanvartijarotuihin kuuluva pitkäkarvainen estrelanvuoristokoira. Se on vuonna 2008 syntynyt kodinvaihtaja, joka tuli Talolle kesä-heinäkuun taitteessa. Yllä olevassa kuvassa Turon turkki on ajeltu, koska se oli huonokuntoinen. Turkin ajelu paljasti myös alla olevat iho-ongelmat. Turo onkin käynyt Margitin kanssa suihkussa yhdessä nyt jo kolme kertaa, sillä koiran turkki on vaatinut Malaseb-pesun. Margit on selvinnyt miedommilla pesuaineilla.

Turon tullessa Talolle, sen korvat olivat tuskaisen kipeät. Eläinlääkärin tutkiessa ja hoitaessa sen korvia hakkasi Turo rauhoitettunakin päätään lattiaan, koska kipu oli niin valtava. Sillä todettiin verikorva, hiivaa korvissa ja ns. "kukkakaalikorva". Korvakäytävät olivat kasvaneet lähes umpeen

Turolle aloitettiin kortisoni-, kipu- ja korvalääkitys. Koiraa on nyt kaksi kuukautta hoidettu Pertunmaan Eläintalolla ja nyt korvat on saatu siihen kuntoon, että leikkaus voidaan suorittaa. Sille on varattu aika korvanlehtien poisto- ja korvakäytävien avausleikkaukseen 19.9.
Leikkauksen jälkeen koira on pidettävä sisällä toipilasajan, joten lyhyeksi ajeltu turkki on välttämätön, jottei koira läkähdy sisätiloissa.

Turon hoidot ovat jo tähän mennessä nielleet puoli omaisuutta ja edessä oleva leikkaus maksaa arviolta tonnin. Yhdistyksellä on poliisihallituksen myöntämä rahankeräyslupa, numero 2020/2012/4174, joka kattaa Keski-Suomen, Etelä-Savon ja Päijät-Hämeen maakunnat. Kerätyt varat käytetään löytöeläinten ja loukkaantuneiden eläinten ruoka- ja eläinlääkärikuluihin sekä löytöeläintalon ylläpitoon. Rahalahjoitukset voi osoittaa tilille FI32 5336 0120 0340 73.

Tehdäänhän yhdessä Turon tarinasta selviytymistarina!

-Eläintalon väki-

 _______________________________________________________________________________________________

 

26.8.2013

Maailma jatkaa radallaan

Niin lähti Talon ensimmäinen villieläin autuaammille käpymaille. Ei, ei, ei... hyvin Kurrelle kävi. Se söi Talolla jo komeasti kiinteää ruokaa pähkinöistä auringonkukansiemeniin, pyöritteli käpyä käpälissään ja mietiskeli mitä sille pitäisi tehdä. Vaan kun eivät osanneet hoitajat sille havainnollistaa, miten siemen kävyn sisuksista esiin kaivetaan, niin taisi tuo hämmästelyn asteelle jäädä.

Hoitohäkkiinsä Eläintalolla Kurre sai oman oravanpesän; linnunpönttöä etäisesti muistuttavan kyhäelmän, jossa oli puusuikaletta pehmukkeena. Rakentaja ylpeänä katseli sivusta, kun Kurre tojahteli torppaansa ja ulos, taas sisälle ja ulos ja sukelsi lopulta pönttöön pehmukkeiden alle piiloon. Rivien välistä oli luettavissa: "Menettelee..."

Nyt Kurre kirmailee jo omiensa parissa jossain luonnon helmassa. Sen häkki vietiin pönttöineen päivineen erään liiterin suojiin. Sieltä sillä on tie auki taivaita myöten, vapaus mennä ja tulla halujensa mukaan. Se löytää jo toivottavasti itse eineensä metsästä, mutta ellei, niin sen ruokkimista jatketaan vanhalle häkilleen. Toivoa sopii, etteivät hoitajat sitä enää talvella lintulaudalla erota villeistä veljistään, jotka toivottavasti osaavat opettaa sille sen kävynsiemenen selättämisenkin.

Elämä Talolla jatkuu oravanpojan luontoon vapauttamisen jälkeen normaalia rataansa. Seuraavat Talolta lähtijät voisivat olla vaikkapa arvonsa tuntevia kissaherroja ja -rouvia tai kerrassaan suloisia kissanpentuja, joita tällä hetkellä on kotia odottamassa Talolla huimat kolmetoista pörröturkkia. Tarkkaavaiset iltapäivälehtien lukijat ovat ehkä bonganneet uutisen, jossa kerrotaan Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) jäsenyhdistystensä käyttöön perustamasta Kodittomat.info -sivustosta. Sen tarkoituksena on koota SEY:n eri jäsenyhdistysten ylläpitämä kotia etsivien eläinten tarjonta yhdeksi selkeäksi, koko maan kattavaksi sivustoksi.

Iltalehti uutisoi sivustosta keskiviikkona 21.8. Jutun kuvissa poseeraavat muuten Pertunmaan Eläintalolla asustavat viehättävät Söpö- ja Nöpö-kissat pentuineen! Iltalehden juttuun pääset seuraavan linkin kautta http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013082117393885_uu.shtml Koko maan kattavat kotia etsivien eläinten sivut löytyvät osoitteesta http://kodittomat.info/

-Tansku-

 _______________________________________________________________________________________________

4.8.2013

Ei kai nyt sentään leopardinpoikanenkin?

Kaikenlaista eläintä voi näköjään eläinsuojeluyhdistyksen hoivista löytyä. Tänäänkään en osannut ennakkoon varautua siihen, mitä Eläintalolla kohtaisin. Margit oli sisustelemassa häkkiä, jonka nurkassa näkyi äkkisilmäyksellä tärisevän pieni täplikäs kissapeto - sellainen lähes aikuisen kotikissan kokoinen. "Johan nyt jotakin", ajattelin, mutten onneksi sanonut mitään ääneen ja osoittanut kertakaikkista yksinkertaisuuttani. Tarkemman syynäyksen jälkeen ymmärsin sentään, ettei tuo tärisevä karvakasa ollutkaan se häkin varsinainen asukki, vaan ainoastaan karvaisesta naisten talvimyssystä asukkaalle tehty kotipesä!

Tässä vaiheessa vasta avasin keskustelun ja ihmettelin, mikä kumma myssyä asuttaa. Vastausta en Margitilta saanut, vaan hän antoi ajan kulua ja myssynhaltijan itse minulle esittäytyä. Ensin luulin nähneeni siilin jalan vilahtavan pesän ulkopuolella. Lopulta esiin kuitenkin putkahti pieni oravanpoikanen, joka oli juuri vilauttanut minulle häntäänsä. Voi miten suloinen pieni pikisilmä orava olikaan!

Pikkuotus oli orvoksi jäänyt 60-grammainen oravanalku, kun se talolle tuli. Sen emon katoaminen on täysi arvoitus. Sen kohtaloksi on kenties koitunut jokin petoeläin - tai pedoista suurin; ihminen autoineen. Tämän kurren elämän alkutaival ei ylen lupaava ole, mutta talolla se syö reippaasti ruiskusta maidonvastiketta ja ymmärtää jo pähkinän ja muun kiinteän evään päälle. Se on kasvanut ja vahvistunut jo hurjasti! Kyllä siitä ihan oikea orava vielä kasvaa.

Silloin minä haluaisin ehdottomasti olla kamerani kanssa paikalla, kun Margit könyää pihakuusessa ja opettaa pikkuoravalle kiipeilyn kultaisia aakkosia!

-Tansku-

 _______________________________________________________________________________________________

4.7. 2013

Arvovaltainen delegaatio vierailulla

Kurvatessani taas kerran Pertunmaan Eläintalon pihaan ja tömistellessäni porstuasta peremmälle, tapasin kahvikupposten ääreltä Keski-Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen lähetystön ja oman peejiimme. KSESY:n puheenjohtaja Heidi Nieminen, sihteeri Mira Utriainen sekä hallituksen jäsenet Marja Ojanperä ja Tiina Ylitalo olivat tulleet tutustumaan taloomme ja tuoneet nelijalkaisille ystävillemme hiukan tuliaisia. KSESY vieraat Margit esitteli joukkion minulle: "Nämä on ihan tavallisia, samanhenkisiä ihmisiä, kuin me täällä." Tavatessani naiset ensimmäistä kertaa ja hetken polveilevaa jutustelua kuunnellessani, minulle tuli tunne, että nämähän ovat vanhoja tuttuja - vaikken heitä siis aiemmin ollut tavannutkaan. Kun keväällä tähän eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan sekaannuin, minusta kaikki oli ensi hetkestä alkaen kerrassaan mutkatonta. Kukaan ei ole toistaan kummempi ja meillä on yhteinen keko, johon jokainen kannamme sopivan kortemme. Tunsin olleeni tervetullut!

Vierailijat pyörähtivät ennen lähtöään vielä kirpputorin puolella ja jättivät yhdistyksellemme siten myös rahallista pönkitystä tuomansa materiaalisen tuen lisäksi. Uhkasivat vielä viime sanoinaan, että "...tämä ei jää tähän!"

Päivän toinen teema oli joulukortit. Jo edelliskerralla puheisiin virisi väistämättä lähenevä joulu ja siihen liittyvä joulukorttimyynti. Kolmen naisen voimin päätimme ryhtyä lähes mahdottomaan. Varaston periltä löytyivät joulukoristeet, -liinat ja muuta rekvisiittaa. Toinen toistaan suloisemmat valokuvamallit meillä jo oli. Enää tarvitsisi vain saada ikiliikkujat seisahtumaan edes sekunniksi.

Enää. Ja vain.

Sepä ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa. Kun tähän lavastettiin sievä tausta, johon pikku-kissa laitettaisiin istumaan, oli tuolla käynnissä herttainen paini, josta yritimme saada kuvan. Mallit tietysti pakenivat heti paikalta kuvaajan lähestyessä. Kun lopulta yksi pentu asettui vapaaehtoisesti kauniin koristeen vierelle ja kuva olisi laukaisua vaille valmis, rapsahti kamera sadasosasekunnin myöhässä ja kuvaan jäi vain epämääräinen liike tai puolikas kissanhäntä. Tätä nöyryytystä saimme kärsiä kerta toisensa jälkeen, kunnes totesimme pentujen tarvitsevan jo lepoa ja omaa rauhaa. Itse asiassa se oli meille itsellemme vähintään yhtä tarpeen!

Emme kuitenkaan ole vielä luopuneet toivosta teettää yhdistykselle joulukortteja talon omista asukeista. Tulee uusi päivä ja uudet konstit. Jotta lukijamme vakuuttuisivat aikeidemme vakavuudesta, liitän oheen yhden parhaista otoksista.

Tästä on hyvä jatkaa - ja suunta voi olla vain ylös!

 -Tansku-

 _______________________________________________________________________________________________

23.6.2013

Eläintalosta synnytyssairaalaksi

Viimeaikaisten iloisten tapahtumien ansiosta Pertunmaan Eläintalo alkaa vähitellen muistuttaa synnytyssairaalaa. Iloisia kissaperhetapahtumia saatiin todistaa kuukausi sitten, kun talon asukas Söpö pyöräytti ensimmäisenä neljä poikasta. Pari viikkoa siitä, sen oma emo Nöpö synnytti myös pentueen, johon kuuluu kolme suloista kisua.

Ostosteeveetä siteeraten "eikä siinä vielä kaikki". 26.5. oli joku kissaäiti tehnyt poikaset erään kesäasunnon savuhormiin. Nyt nämä hormipojiksi tilapäisnimetyt veljekset saavat nauttia Eläintalolla Söpön ja Nöpön hellästä hoidosta, sillä emokaksikko imettää kaikkia pentuja.

Eikä siinäkään vielä kaikki! Äitienpäivän tienoilla syntyi toinen pentukaksikko ilman emoa. Nämä "patiopennut" ovat jo mainiossa leikki-iässä ja pistävät hösseliksi Eläintalon lastenosastolla. Siitä huolimatta nekin poikkeavat ajoittain imemässä lämmintä maitoa ja emojen rakkautta ja nukkuvat yhdessä suuressa karvakasassa muiden pentujen kanssa.

Kahdella emolla riittää siis nuoltavaa ja huolehdittavaa, kun ympärillä pyörii 11 pientä kissanalkua. Mutta kuten kuvastakin saattaa päätellä, Eläintalon pentuosaston henkilökunta on ajan hermolla ja huolehtii myös osaltaan pienten hyvinvoinnista. Punnitukset, puhtaus, emojen hyvinvointi ja laadukas ravinto kuuluvat luonnollisesti osaston arkeen.

Mutta mistä lähtien äitiyspakkausta on ryhdytty jakamaan myös kissaäideille?

-Tansku-

 _______________________________________________________________________________________________

26.5.2013

Uuden elämän suuri ihme

Miten voikaan uusi elämänalku olla ihmeellinen! Minulla oli - en muistakaan kuinka pitkästä aikaa - tilaisuus nähdä vastasyntyneitä kissanpoikasia eilen Eläintalolla. Ja kylläpä ne olivat heiveröisiä, hellyttäviä, suloisia, avuttomia, mutta käsittämättömän sitkeitä. Alle vuorokauden ikäinen kvartetti ryömi emonsa huomassa pieniä etappeja, vaikkeivät silmät vielä suuntaa näyttäneetkään. Yksi pennuista piti kiinni emonsa nisästä niin päättäväisesti, että emon poistuessa välillä itse syömään, poikanen raahautui nisässä roikkuen ulos pesästä. Eipä onnistu ihmisen lapselta tuossa iässä kuin pissaaminen, kakkiminen ja itkeminen.

Söpön ei toki tarvinnut yksinään pentuja maailmaan saattaa, sillä sen oma emo oli henkisenä tukena ja doulana toimi Eläintalolla poikimista valvonut asiantunteva hoitaja. Tuore äiti oli siis hyvissä käsissä.

Pienokaisten sukupuolia ei ole vielä raaskittu selvittää - ehtiihän tuon. Emo saa nyt rauhassa opetella lastenhoitoa ja tutustua jälkeläisiinsä. Sen verran kätilö-doula tulokkaita vaivasi, että parin pennun painon kirjevaa´alla punnitsi; alle sadan gramman molemmat jäivät. Kovin ovat siis pieniä, mutta vahvasti elämän syrjässä kiinni.

Koska Söpön emo, siis uusien pentujen mummo, synnyttää myös piakkoin, on tämä vastasyntyneiden osasto rauhoitettu vierailuilta ainakin kuukaudeksi. Se milloin pennut suurelle yleisölle esitellään, ilmoitetaan myöhemmin. Nyt vain siis kärsivällisyyden ja odottelun jaloa taitoa harjoittelemaan itse kukin...

-Tansku-

 _______________________________________________________________________________________________

18.5.2013

Me ollaan sankareita kaikki

Vaikka suomalaisia voittajia ei tänään nähty Tukholmassa jääkiekon MM-turnauksen välierässä, nähtiin niitä roppakaupalla Pertunmaalla Eläintalon Match Showssa. Tähän koirien omaan turnaukseen osallistui reilu puolensataa koirakkoa.

Kisa käytiin kahdessa kehässä. Toisena tuomarina toiminut Marianna Alanen oli heti alkajaisiksi varastaa koko shown arvioimalla lapsi ja pehmolelu -sarjan neljää koirakkoa. Nuoret neidot kiersivät kehässä oman rakkaan pehmolelukoiransa kanssa ja tuomari paneutui kuhunkin kisaajaan asiaankuuluvalla arvokkuudella: hän juoksutti osallistujia kehää ympäri, kävi tervehtimässä kutakin koirakkoa vuorotellen, rapsutteli pikkulemmikkejä jututtaen omistajaa siinä samalla sekä tarjosi jokaiselle koiralle mahdollisuuden esitellä omia erityistemppujaan. Heti ensimmäinen kehä osoittautui huomattavan korkeatasoiseksi, sillä paremmuusjärjestys löytyi vasta pitkän pohdinnan jälkeen.

Toinen tuomari oli Päivi Honkapää. Kun Marianna hoiti lapsi ja pehmolelu-, lapsi ja koira-, parikoira- sekä X-rotuiset kilpailijat, keskittyi Päivi hitusen vakavammalla mielellä kisaan lähteneisiin koirakoihin. Helppo ei näyttänyt olevan hänenkään urakkansa, mutta niinpä vain ne voittajat sieltä joukosta valikoituivat.

Päivään mahtui iloisesti heiluvia häntiä, painokkaita haukahduksia, kahvin tuoksua, kassalippaan kilahtelua, arpaonnen kokeilua, kirpparilöytöjä ja tietysti onnellisia voittajia. Saammeko me Suomeen tänään vielä lisää voittajia, selviää tunnin kuluttua alkavassa euroviisufinaalissa...

-Tansku-

 _______________________________________________________________________________________________

10.5.2013

Uusi kevät, uudet kujertelut

Kevät on edennyt jo niin pitkälle, että muuttolintu toisensa perään on löytänyt takaisin näille leveyksille. Tänä aamuna kukkui jo varhainen käki jossain metsän kätköissä vaimoehdokasta valkkaillen.
Kuten muuttolinnutkin aloittavat pesintänsä vanhaa tuttua pesäkoloa peraten, teimme mekin Eläintalolla pientä pintaremonttia huhtikuun lopulla. Ne, joilla moottorisaha ja varara pysyivät käsissä, menivät Kissalan seinästä läpi ja asensivat siihen ihan oikean oven yleistä kulkua helpottamaan. Me muut käpistelimme kirpparia paraatikuntoon; lajittelimme viime vuoden satoa ja taittelimme uusia vaatelahjoituksia esille. Vaikka päivä oli vallan 8-tuntinen ja touhukkaita tekijoitä hyvän matkaa toistakymmentä, jäi sarkaa vielä tuleville viikonlopuillekin.
Kirppari otti tuolloin talkoopäivänä jo varaslähdön kesän myyntikauteen, sillä kiinnostuneita asiakkaita tulvi ovista ja ikkunoista. Paitsi siitä Kissalan uudesta ovesta eivät vielä hoksanneet yrittää... Nyt kirppis on jo ihan virallisestikin avattu. Se palvelee maanantaista lauantaihin kello 10-18 sekä sunnuntaisin kello 12-16. Tervetuloa ostamaan omasi, jättämään joutava tai muuten vain tutustumaan tarjontaan!
Lauantaina 18.5.2013 järjestää paikallinen eläinsuojeluyhdistys hyväntekeväisyys-Match Shown. Tapahtuma alkaa Eläintalolla kello 10.30 ilmoittautumisilla ja rokotusten tarkistamisilla. Kehä alkaa kello 12. Toivotaan sopivan kaunista säätä – ei liian kuumaa koirille, muttei kylmääkään karkottamaan kaksijalkaisia – jotta tapahtumasta saataisiin kaikki ilo irti ja sitä kautta tuottoa Eläintalon asukkaiden hyväksi.

-Tansku-

 _______________________________________________________________________________________________

4.4.2012

Hei!
Kevät on tullut, vaikka lunta tuleekin! Aurinkokin jo esiintynyt useampana päivänä ja kissat ovat siitä nauttineet ulkoilutarhassaan, sohvalla maaten.
Tällä hetkellä meillä täällä talolla on parisen kymmentä kissaa ja 3 koiraa.
Hoitamista siis riittää ja kevään myötä lisää varmasti tulee.

Ajattelin kertoilla nyt hieman miten meidän päivät täällä talolla kulkevat. Jokainen päivä on samanlainen, mutta kuitenkin erilainen.
Päivä alkaa yleensä klo 9.
Ensimmäisenä ulkoilutetaan ja ruokitaan koirat jos niitä talolla on. Kahvikupin ääressä pidämme pienen palaverin mitä kukin tekee ja mikä on eläintilanne. Seuraavaksi onkin vuorossa kissojen ruokinta ja kissalan siivous jossa hurahtaa aikaa tunnista pariin, riippuen kissojen ja henkilökunnan määrästä. Yleensä aamuisin puhelinkin soi melko tiuhaan tahtiin joten yksi ihminen saa jo siinä pari tuntia kulumaan mainiosti, yleensä tämän puhelinrumban saa hoitaa Margit.
Sitten ollaankin puolen päivän paikkeilla ja loppu päivä onkin yleensä aina erilainen. Kissoja haetaan ja tuodaan, käydään loukuttamassa ja joskus joudutaan lähtemään eläinlääkäriin. Joskus eläinlääkäri tulee talollemme ja siinä meneekin yleensä koko päivä kun käydään kaikki kissat ja koirat läpi. Paljon käy myös ihmisiä vain vierailemassa ja kyselemässä kuulumisia; Onko se tai tämä kissa saanut jo kodin ja mitäs sille toiselle kuuluikaan? Parasta ja pelottavinta tässä työssä onki se ettei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Kirpputorimme on vielä näin talvisaikaan melko hiljainen, mutta kesä-aikaan kirpputorilla tarvitaan ainakin yksi ihminen kokoajan, mieluummin enemmänkin. Tähän asti kirppistä on eniten hoitanut Tuulikki. Tavaraa tuodaan ja ostetaan, se pitää lajitella ja laittaa esille. Nyt kevään aikana pitäisi siivota ulko-kirppis kesäkuntoon ja sovimme Pertunmaan seurakunnan kanssa että he saavat meiltä vaatteita ja kenkiä jotka he toimittavat Eestin lastenkoteihin. Kevättalkoot ovat 21.4.2102 Lauantaina!

Tämän kaiken lisäksi kahvitaukojen lomassa me suunnittelemme tulevia tapahtumia, ideoimme ja hoidamme kaikenmaailma paperi-asioita. Joten päivät ovat melko täysiä.
Kaipailisimmekin talolle lisäkäsiä avuksi ihan perushommiin ja tarvittaessa milloin mihinkin, joten kaikki innokkaat mukaan!

Sellaista tällä kertaa. Koitan pitää teitä ajantasalla mitä talolla tapahtuu ja kertoilla aina kissojen ja koirien kuulumisia!

Aurinkoista kevättä ja tervetuloa vierailulle!

t. Essi ja muut eläintalon väki!